Vanhukset väittelivät keskenään mumisten puoliääneen. "Nämä vanhukset ovat jäätä", sanoi Akoon englanninkielellä. "En aio noudattaa heidän ratkaisuaan, Porportuk. Jos otatte El-Soon, niin varmasti tapan Teidät."
Vanhukset keskeyttivät neuvottelunsa ja katselivat häntä epäluuloisesti. "Emme ymmärrä sinun puhettasi", sanoi heistä yksi.
"Hän vain sanoi aikovansa tappaa minut", kiiruhti Porportuk selittämään. "Olisi senvuoksi hyvä ottaa häneltä pois pyssy ja asettaa joitakuita nuoria miehiä hänen lähelleen, ettei hän pääsisi kimppuuni. Hän on nuori ja mitä merkitsevät katkenneet luut nuorille!"
Avuttomana makaavalta Akoonilta otettiin pois pyssy ja veitsi ja hänen pääpuolelleen asettui kaksi nuorta Mackenzie-intiaania. Yksisilmäinen vanhus nousi seisomaan ja puhui: "Meitä ihmetyttää naisesta maksettu kallis hinta, mutta meidän asiamme ei ole harkita siinä piilevää järkeä. Olemme tuomitsemassa ja me annamme tuomion. Asia on selvä. Kaikki tietävät, että Porportuk on maksanut hyvin kalliin hinnan tästä naisesta, El-Soosta. Ja senvuoksi El-Soo kuuluu Porportukille eikä kellekään muulle." Hän istuutui raskaasti alkaen yskiä. Vanhukset nyökkäsivät yskien.
"Tapan Teidät", huusi Akoon englanninkielellä.
Porportuk nousi hymyillen. "Olette antaneet oikean tuomion", hän puhui neuvostolle, "ja nuoret mieheni antavat teille paljon tupakkaa. Ja nyt käskekää tuoda nainen luokseni".
Akoon kiristeli hampaitaan. Nuoret miehet tarttuivat El-Soon käsivarsiin. Hän ei vastustellut, kun hänet vietiin Porportukin luokse, kasvot leimuten synkästi.
"Istu tuohon jalkojeni juureen, kunnes olen puhunut", tämä komensi ja pysähtyi sitten hetkeksi. "On totta", hän jatkoi sitten, "että olen vanha mies. Mutta kuitenkin jaksan ymmärtää nuoria. Ei tuli vielä ole minusta tyyten sammunut. En ole enää nuori, mutta näine vanhoine jalkoineni aion sittenkin juosta ikäni loppuvuodet. El-Soo juoksee nopeasti. Hän on hirvi. Tiedän sen, sillä olen sen nähnyt juostessani hänen perästään. Ei ole hyvä, että vaimo juoksee niin nopeasti. Maksoin hänestä kalliin hinnan ja hän karkaa minulta. Akoon ei maksanut hänestä mitään ja El-Soo juoksee kuitenkin hänen luokseen."
"Tullessani teidän luoksenne, Mackenzien kansa, oli päätökseni vakava. Kuunnellessani neuvostossa ja ajatellessani El-Soon nopeita jalkoja horjui entinen päätökseni. Nyt on päätökseni taaskin varma, mutta se ei ole sama kuin se, mikä minulla oli tänne saapuessani. Sallikaa minun kertoa teille aikomukseni. Kun koira kerran karkaa isännältään, niin se karkaa myöskin uudelleen. Miten usein se tuotaneekaan takaisin, aina se karkaa uudelleen. Jos meillä on sellainen koira, niin myymme sen. El-Soo on kuin karkaava koira. Aion myydä hänet. Onko neuvostossa joku, ken tahtoo ostaa hänet?"
Vanhukset yskivät ja vaikenivat.