Ruotsalainen silmäili häntä hämmästymättä ja pudisti päätään.
"Paljonko teille on luvattu siitä? Kolmesataako? Tässä on neljäsataa.
Ottakaa rahat!"
"Ei, en voi! Johan sanoin, että vene on ostettu. Jos te vähän odotatte…"
"Tässä on kuusisataa! Viimeinen tarjoukseni… Niin tai ei? Sanokaa tilaajallenne, että on tullut väärinkäsitys."
Ruotsalainen horjui.
"No, jos tuota sitten", tuumi hän, ja Rasmussen näki hänet viimeisen kerran elämässään, kun hän turhaan koetti murteellisella kielellään selittää toisille ostajille, että oli tapahtunut väärinkäsitys.
Saksalainen luiskahti ja katkaisi jalkansa Deep Laken jyrkänteessä; sitten hän myi koko varastonsa dollarista tusinan ja palkkasi saamillaan rahoilla kantajaintiaanit viemään hänet takaisin Dyeaan. Mutta toiset kaksi kilpailijaa lähtivät heti Rasmussenin jäljestä seuraavana aamuna hänen painuessaan matkaansa kirjeenvaihtajineen.
"Paljonko teillä on munia?" huusi hänelle toinen kilpailijoista, laiha ja pienikasvuinen uusenglantilainen.
"Tuhat tusinaa", vastasi ylpeästi Rasmussen.
"No, sitten lyön vetoa, että ajan ohitsenne. Minulla on kahdeksansataa."