"Se oli yankeemme loppu! Mutta missä merimies on?" huusi toinen matkustajista.
Rasmussen katseli olkansa ylitse mustaa neliskulmaista purjetta. Hän oli nähnyt, kuinka se sukelsi sumusta tuulen päältä ja tarkannut jo noin tunnin ajan, kuinka se oli kasvamistaan kasvanut. Merimies oli nähtävästi korjannut vaurionsa ja koetti nyt ottaa hukattua aikaa takaisin.
"Siinä hän on! Katsokaa!"
Molemmat matkustajat heittivät sylistään jääkantamuksen katsoakseen selälle. Heidän takanaan oli jo kaksikymmentä mailia Bennetin-järveä, — oikea myrskyävä meri vuorenkorkuisia laineita. Milloin nousten milloin laskien kiiti merimies kuin myrskynjumala heidän ohitseen veneessään. Hänen suunnaton purjeensa aivan kuin repi veneen irti aallonharjalta ja heitti sen ryskyen ja paukkuen alhaalla ammottavaan syvyyteen.
"Laineet eivät sitä saavuta!"
"Mutta … sa-saattepa nähdä, että hän laskettaa nokka edellä pohjaan."
Näitä sanoja parhaillaan lausuttaessa peittyi musta purjekangas näkyvistä korkean laineen taakse. Vielä toinen laine vyörähti sen paikan yli, sitten vielä yksi, mutta venettä ei enää näkynyt. "Alma" kiiti ohitse. Vedessä uiskenteli airon- ja laatikonkappaleita. Noin kahdenkymmenen yardin päässä vilahti jonkun käsi ja näyttäytyi pörröinen pää.
Hetkisen vallitsi äänettömyys. Kun edestäpäin alkoi toinen ranta häämöttää, löivät laineet niin lakkaamatta veneeseen, etteivät kirjeenvaihtajat enää särkeneet jäätä, vaan ammensivat ämpäreillä vettä. Mutta sekin oli riittämätöntä, ja äänekkään väittelyn jälkeen Rasmussenin kanssa he kävivät käsiksi matkatavaroihin. Jauhot, lihat, pavut, peitteet, matkakeittiö, nuorat — kaikki mitä käsiin sattui lensi yli laidan. Vene keveni heti; siihen tuli vähemmän vettä, ja se liukui vapaammin aalloilla.
"No, kyllä jo riittää!" huusi synkästi Rasmussen, kun he tarttuivat päällimmäiseen munalaatikkoon.
"Eikä perhanassa riitä!" vastasi kivakasti kylmästä tärisevä kirjeenvaihtaja. Lukuunottamatta muistiinpanojaan ja valokuvauskoneitaan he olivat menettäneet kaiken omaisuutensa. Hän kumartui, tarttui erääseen laatikkoon ja alkoi irroittaa sitä nuorista.