Kun hän saapui Stewart-joelle, oli hän jo menettänyt viisi koiraa, ja jäljelläolevat kaatuilivat valjaisiinsa. Hän kävi itse vetämään niiden avuksi jännittäen viimeiset voimansa. Poskipäät ja nenä, jotka monta kertaa olivat paleltuneet, olivat käyneet verestävän mustiksi, kauheannäköisiksi. Peukalo, jonka ohjaussauva erotti muista sormista, oli myöskin paleltunut ja kipeä. Jalassa, joka yhä oli käärittynä mahdottoman isoon mokkasiiniin, ulottui kummallinen särky lonkkaan asti. Sixty Milen luona hän söi viimeiset papunsa, mutta itsepäisesti ei kajonnut muniin. Hänen ajatusjuoksunsa ei tuntenut sellaista rikosta, ja horjuen väsymyksestä hän monta kertaa kaatui Indian-joelle vievällä tiellä. Silloin eräs antelias paikkakuntalainen, joka juuri oli tappanut hirven, virkisti Rasmussenin ja hänen koiriensa voimia, ja Encelyssä hän tunsi vaivansa korvatuiksi, kun pakolaisjoukossa, joka oli lähtenyt Dawsonista vasta viisi tuntia sitten, kerrottiin, että siellä saa munasta dollarin ja neljänneksen.
Hänen sydämensä pamppaili ja polvensa horjuivat, kun hän vaivalloisesti nousi jyrkkää rantaäyrästä Dawsonin hökkeleitä kohti. Koirat olivat niin uupuneet, että niiden oli annettava levätä; itse hän odotteli ohjaussauvaansa nojaten. Hänen ohitseen asteli eräs arvokkaan näköinen mies puettuna isoon karhunnahkaturkkiin. Kulkija silmäili uteliaana Rasmussenia, katsahti sitten tarkkaavasti koiriin ja kolmeen yhteensidottuun rekeen.
"Mitä teillä on siinä?" kysyi hän.
"Munia", vastasi käheästi Rasmussen, jolla tuskin riitti voimia puhua muuta kuin kuiskaamalla.
"Muniako? Eläköön! Eläköön!" — Arvokkaan näköinen mies hyppäsi korkealle ilmaan, teki villejä pyörähdyksiä ja loikki lopuksi muutamia sotatanssiaskelia. "Ovatko ne kaikki munia?"
"Kaikki."
"Kuulkaas: te olettekin kai sitten se munamies?" — Hän käveli piirissä Rasmussenin ympäri tarkastellen häntä toiseltakin puolelta. "No, myöntäkää, että olette munamies."
Rasmussen vastasi, ettei hän tiedä, mutta piti semmoisen otaksuman täysin luvallisena. Silloin toinen rauhoittui.
"Mihin hintaan suostutte ne myymään?" tiedusteli mies varovasti.
Rasmussen rohkaistui.