Olsson nousi haukotellen ja venytellen seisaalleen.
"Miksi menette niin varhain levolle?" kysyi pahoitellen ravintoloitsija. "Vielähän on aikaista!"
"Aamulla lähdemme Selkirkiin", vastasi mustapartainen.
"Ensimmäisenä joulupäivänäkö?" huudahti ravintoloitsija.
"Mitä jalompi päivä, sitä parempi asia", vastasi toinen hymyillen.
Matkustavaisten käydessä ovelle valkeni Morgansonin mielessä tietoisuus siitä, että nyt oli jouluaatto. Sellainen päivä siis oli! Sekö olikin tuonut hänet Mintoon? Mutta tuon ajatuksen hämmensi heti noiden kolmen miehen ja paksun sadandollarinsetelitukun kuva.
Ovi sulkeutui.
"Se oli John Thompson", lausui ravintoloitsija. "Kietaisi, miekkonen, kaksi miljoonaa taskuunsa, ja saman verran saa vielä. No, minäkin lähden maata. Juokaa vielä lasillinen."
Morganson epäröi.
"No, juokaa pois vain", kehoitti toinen itsepäisesti. "Selvitämme välit sitten, kun olette myynyt halkonne."