"Poika, sanasi ovat todet. Mutta sellaiset liitot ovat sopimattomia, niinkuin veden ja hiekan tai lumihiutaleiden ja auringonpaisteen. Mutta tapasitko Masonia ja hänen squaw'tansa? Etkö? Hän tuli kymmenen jäänlähtöä sitten — kaikkien susien edellä. Ja hänen mukanaan oli eräs mahtava metsästäjä, suora kuin honka ja pitkä, voimakas kuin paljaskuonoinen jääkarhu, sydän kuin kesäinen täysikuu. Hänen…"
"Oo!" keskeytti Mackenzie, muistaessaan hyvintunnetun Pohjolan-miehen,
— "Malemute Kid!"
"Sama juuri — mahtava mies. Mutta näitkö sen toisen squaw'ta. Hän oli
Zarinskan täysi sisar."
"En, päällikkö, mutta olenpa kyllä kuullut. Ja Mason… kaukana, kaukana pohjoisessa, jo vuosia sitten, hänet surmasi vanha kaatuva honka. Mutta hänen rakkautensa tyttäreesi oli suuri, ja hänellä oli paljon kultaa. Tämän sekä poikansa kanssa vaimo matkasi lukemattomien unien matkan, kohti talven keskipäiväaurinkoa, ja siellä hän elää vieläkin — ei purevaa pakkasta, ei lunta eikä kesäisen keskiyön aurinkoa eikä talvisen keskipäivän pimeää."
Toinen sanantuoja tuli vaatien päällikköä neuvotteluun. Kun Mackenzie heitti hänet lumeen, näki hän varjojen liikkuvan neuvottelutulen ympärillä, kuuli syvä-äänistä miesten tahdikasta laulua ja tiesi taikurin kiihoittavan kansan vihaa. Aika oli täpärällä. Hän kääntyi päällikköön päin.
"Kuule! Minä tahdon tyttäresi. Ja heti. Katso! Tässä on tupakkaa, teetä, monta mittaa sokeria, lämpimiä peitteitä, nenäliinoja, kaikki isoja ja hyviä, ja tässä on oikea luodikko sekä monta luotia ja paljon ruutia."
"Ei", vastasi vanha mies, torjuen luotaan rikkauksia, jotka olivat levitettyinä hänen eteensä. "Juuri nyt on kansani koolla neuvottelemassa. Kansani ei tahdo tätä naimista."
"Mutta sinähän olet päällikkö."
"Mutta nuoret miehet vimmastuvat, kun Suden pojat ottavat heidän neitonsa eivätkä he sitten voi naida."
"Kuule, oi Thling-Tinne! Ennenkuin tämä yö on muuttunut päiväksi, on Suden poika kääntänyt kasvonsa Idän vuoria kohti ja ajaa koirineen kauas Yukonin maahan. Ja Zarinska lähtee hänen matkassaan."