"Sacre dame!" kirosi Leclair puoliääneen.
Päästyään varmuuteen siitä, ettei ketään ollut näkemässä, "Äpärä" istuutui vääntäen ylähuulensa hymyyn, katseli Leclairia ja nuoleskeli suupieliään.
"Näkyy olevan loppuni käsissä!" sanoi Leclair ja purskahti raikuvaan ivanauruun.
"Äpärä" astui lähemmäksi viallinen korva lerpallaan ja terve heristettynä pirullisen tarkkaavaiseksi. Pää kujeellisesti kallellaan se läheni teeskentelevin, leikittelevin askelin. Se alkoi hiljaa hieroa kuvettaan laatikon reunaan ja liikautti sitä kerran, sitten toisen. Leclair muutteli jalkojaan pysyäkseen tasapainossa.
"Äpärä", lausui hän rauhallisella äänellä, "minä tapan sinut!"
Sen sanan kuullessaan koira murahti ja tölmäsi lujasti laatikkoa. Sitten se nousi takajaloilleen ja nojautui voimakkaasti sitä vasten etukäpälillään. Leclair potkaisi toisella jalallaan, mutta nuora viilsi hänen kaulaansa, niin että hän oli vähällä kuristua.
"Hei siinä! Mars paikoillesi!" kirkui hän.
"Äpärä" peräytyi parikymmentä askelta, joka liikkeessä pirullista sulavuutta, jonka Leclair hyvin ymmärsi. Hän muisti, että koira oli monesti särkenyt huuhtoma-avannosta jääkuoren nousemalla takajaloilleen ja sitten koko painollaan heittäytymällä jäätä vasten; ja muistaessaan sen hän käsitti mitä koiralla oli mielessä. "Äpärä" kääntyi isäntäänsä päin ja pysähtyi paljastaen hampaansa pilkkahymyyn, johon Leclair vastasi samalla mitalla. Sitten koira otti vauhtia ja heittäytyi koko painollaan laatikkoa vasten.
Neljännestunnin kuluttua Järvi-Charley ja Webster Shaw palatessaan näkivät aavemaisen heilurin kieppuvan hämärissä. Riennettyään kiireesti paikalle he huomasivat elottoman ruumiin ja siihen takertuneen elollisen olennon, joka tempoi, repi ja raastoi vainajaa.
"Hei, pois siitä, Lemmon sikiö!" karjaisi Webster Shaw.