"Entä Bitz?"
"Bitz hukkui 'Karthagenan' haaksirikossa. Kolmestasadasta hengestä pelastui 'Seymour Narrawiin' ainoastaan kaksikymmentä."
"Mutta Järvi-Bill?"
"Putosi jäihin La-Barge-järvellä johtamansa seurueen näyttelijäin kanssa."
"Entä piiripäällikkö Wallis?"
"Hän tuhoutui rekineen ja kaikkine väkineen Forty Milen paikkeilla."
"Kenties olisi jotain tietoa Deveroux'stakin?"
"Kuka Deveroux se on? Kuriiriko? Intiaanit tappoivat hänet
Marsh-järvellä."
Kaikki seuraavatkin uutiset olivat miltei yhtä mullistavia. Dawsonin asukkaat saarsivat hänet joka taholta tiheänä ketjuna. Kaikki koettivat tunkeutua etumaisiksi saadakseen kuulla viimeiset tiedot ystävistään tai yhtiökumppaneistaan, ja saamainsa sanomien hölmistäminä he luovuttivat taas paikkansa toisille. Kun Montaine Kid saapui rannalle, nousi häntä piirittäväin, lämpöisiin nahkoihin puettujen kullanetsijäin luku jo useampiin satoihin. Kasarmia lähestyessään hän oli jo koko kulkueen keskipisteenä. Oopperan seinustalla oli hänen ympärilleen muodostunut meluava joukko, jossa jokainen koetti raivata itselleen pääsyn eteenpäin saadakseen viimeinkin kuulla jotain poissaolevista kumppaneistaan. Ei koskaan vielä Klondyke ollut levittänyt kellekään chechaquolle, vastatulleelle, syliään niin selkiselälleen. Koko Dawson surisi kuin mehiläispesä. Niin suunnattomasta ihmishenkien hukasta ei siellä vielä kertaakaan oltu kuultu. Jokaista etelään lähtenyttä vähänkin tunnettua kullanetsijää oli kohdannut jokin onnettomuus. Kaikista asunnoista tulvivat ihmiset kadulle. Hurjasti pyörähtelevin silmin riensivät kullanetsijät puroiltaan niin joutuin kuin kerkesivät näkemään tuota niin suunnattomien tuhojen viestintuojaa. Bettlesin vaimo, venäläinen mestitsi, syöksyi miehensä kohtalosta kuultuaan kotiansa ja sirottaen tuhkaa mustille hiuksilleen harhaili huoneensa nurkasta toiseen. Kasarmin harjalla hulmuileva lippu oli vedetty puolitankoon. Dawson itki tuhoutuneita kansalaisiaan.
Ei ainoakaan ihminen maailmassa olisi pystynyt selvittämään, miksi Montaine Kid levitti nuo valheensa. Ainoa hyväksyttävä selvitys lienee löydettävissä hänen läpeensä petollisesta luonteestaan. Mutta olipa kuinka tahansa, hänen oli onnistunut saattaa koko seutu surun ja kauhun valtaan kokonaiseksi viikoksi. Koko tuon ajan oli Montaine Kid ainoa tunnustettu suuruus Klondykessa. Hänelle tuotiin maukkaimmat ruoat, ja parhaimmat vuoteet annettiin hänen käytettäväkseen. Hän sai etuoikeuden maksuttomasti käyttää kaupungin tarjoilupaikkoja hyväkseen. Häneltä kyseltiin lakkaamatta. Kaupungin korkeimmat virkamiehet puhuttelivat häntä kadulla toivoen saavansa yksityiskohtaisempia tietoja. Itse kapteeni Konstantin muiden upseerien kera laittoi hänelle uhkeat päivälliset kasarmilla.