Ympäröiden Sutherlandin ahtaaseen kehään opastivat kulkijat hänet teltalleen, josta tuotapikaa hankkivat hänelle kuivat vaatteet ja alkoivat kestitä häntä lukemattomilla kupillisilla väkevää teetä.
Donald ja Davy loivat katseen heidän jälkeensä ja läksivät majaansa ryhtyäkseen tavalliseen kortinpeluuseensa. Montaine Kid ja poliisi seurasivat heitä.
"Muuttakaa pukua", kehoitti Kid ottaen pienestä nyytistään kuivat vaatteet. — "Luulen, että meidän täytyy nukkua yhdessä."
"Totta puhuen, olettepa oikein kunnon mies", huomautti poliisi kiskoen Kidin kuivia sääryksiä jalkaansa. "Vahinko vaan, että minun täytyy viedä teidät takaisin Dawsoniin, mutta toivon, etteivät he ole kovin ankaroita teitä kohtaan."
"Älkää pitäkö kiirettä", huomautti Kid hymyillen kummallisesti. "Emme ole vielä matkallekaan lähteneet, ja jos lähdenkin tästä, niin ainoastaan jokea alas, joten kaikki viittaa siihen, että menemme molemmat samaa tietä."
"No, tokkohan sentään?"…
"Mennään ulos, näytän teille jotain. Nuo päättömät hölmöt" — hän osoitti yli olkansa kahta halonhakkaajaa — "tekivät aikamoisen tyhmyyden asettuessaan tälle saarelle… Täyttäkää piippunne, tupakka on onneksi varsin hyvää. Nauttikaa niin kauan kuin se vielä on mahdollista. Kohta piippunne kenties ei pala yhtä hyvin!"
Kummastunut poliisi seurasi Kidiä ulos majasta. Donald ja Davy heittivät kortit pöydälle ja menivät hekin ulos.
Minukkilaiset huomattuaan Kidin näyttelevän toverilleen milloin ylös milloin alas joelle lähestyivät myöskin heitä.
"Mitä on tapahtunut?" kysyi Sutherland.