"Ne ovat asioita, jotka tapahtuivat ennen tähän maahan tuloani", vastasi tyttö, "enkä tietänyt niistä. Tiedän vain mitä olen nähnyt, ja tiedän nähneeni sinua lyötävän kuten koiraa tuona päivänä; ja yöllä, kun suuri linnoitus punaisena loimusi ja miehet tappoivat toisiaan, silloin en sinua nähnyt. Kansasikin nimittää sinua, Negore, nyt pelkuriksi. Sinun nimesi on nyt Negore pelkuri."
"Se ei ole hyvä nimi", höpisi vanha Kinoos.
"Sinä et tiedä koko asiaa, Kinoos", sanoi Negore hiljaa. "Mutta minä kerron sen sinulle. Tiedä siis, että olin karhuja metsästämässä Kamo-tahin, äitini pojan kanssa. Ja Kamo-tah tappeli ison karhun kanssa. Olimme olleet kolme päivää ilman lihaa, ja Kamo-tahin käsivarret eivät olleet vahvat eivätkä hänen jalkansa nopeat. Ja iso karhu ruhjoi häntä niin, että hänen luunsa katkeilivat kuin kuivat tikut. Niin tapasin hänet hyvin heikkona ja vaikeroivana siltä paikalta. Eikä siellä ollut lihaa, enkä minä voinut mitään tappaakaan, jotta sairas mies saisi syödäkseen.
"Niin sanoin hänelle: 'Lähden Nulatoon ja haen sinulle ruokaa sekä vahvoja miehiä kantamaan sinua leirille.' Ja Kamo-tah vastasi: 'Mene vaan Nulatoon ja hae ruokaa, mutta jätä sanomatta, mikä minua on kohdannut. Ja kun olen taas saanut syödäkseni, parantunut ja voimistunut, tahdon tappaa sen karhun. Sitten voin kunnialla palata Nulatoon, eivätkä miehet voi nauraa ja sanoa minua kehnoksi karhuntappajaksi.'
"Ja niin otin varteen veljeni sanat, ja saavuttuani Nulatoon, sen venäläisen Ivanin lyödessä minua koirapiiskallaan, tiesin, etten voisi tapella. Kukaan ei tietänyt Kamo-tahin sairaudesta, hädästä ja nälästä mitään. Jos olisin tapellut Ivanin kanssa ja kuollut, olisi veljeni kuollut myöskin. Ja niin sinä, Oona, näit minua lyötävän kuin koiraa.
"Sitten kuulin tietäjäin ja päälliköiden juttelevan, että venäläiset olivat tuoneet muassaan kummallisia tauteja ja tappoivat meidän miehiämme sekä varastivat naisiamme ja että maa pitäisi puhdistaa heistä. Kuten sanoin, kuulin juteltavan ja tiesin, että se oli hyvä puhe ja että venäläiset tulisivat yöllä surmattaviksi. Mutta metsässä makasi veljeni Kamo-tah sairaana ja ravinnotta, en voinut siis viipyä ja taistella miesten mukana sekä poikien mukana, jotka eivät vielä olleet metsästäjiä.
"Ja niin otin mukaani lihaa ja kalaa sekä Ivanin piiskan merkit. Tapasin Kamo-tahin, en enää vaikeroivana, vaan kuolleena. Sitten palasin Nulatoon, ja kas, siinä ei ollut Nulatoa enää — vain tuhkaa oli sillä paikalla ja paljon miesten ruumiita. Ja minä näin venäläisten tulevan aluksilla ylös Yukonia, paljon venäläisiä mereltä. Samalla näin Ivanin ryömivän piilopaikastaan ja puhuvan heidän kanssaan. Ja seuraavana päivänä näin Ivanin johtavan heitä ylös heimon jälkiä. Vielä nytkin he tulevat perässämme. Ja tässä olen minä, Negore, enkä ole pelkuri."
"Kertomuksesi on satua", sanoi Oona, mutta hänen äänensä oli lempeämpi kuin ennen. "Kamo-tah on kuollut eikä voi todistaa puolestasi, ja minä tiedän ainoastaan mitä tiedän — minun täytyy omin silmin nähdä, ettet ole pelkuri."
Negore teki kärsimättömän liikkeen.
"Keinoja on monia", jatkoi tyttö. "Oletko valmis tekemään niinkuin vanha Kinoos teki?"