Negore nyökäytti päätään ja odotti.
"Niinkuin olet sanonut, he ajavat meitä takaa vielä nytkin, venäläiset. Mene ja opasta heitä, Negore, siten kuin vanha Kinoos heitä opasti, niin että he tulevat, olematta varuillaan, paikalle, missä me odotamme heitä ylhäällä kalliotiellä. Tiedäthän paikan, missä kallioseinässä on sola. Siinä tuhoamme heidät, Ivaninkin. Kun he tulevat rinnettä ylös kuten kärpäset, eikä huippu ole lähempänä kuin syvänteen pohjakaan, iskevät meidän miehemme yläpuolelta ja molemmilta sivuilta keihäineen, nuolineen ja pyssyineen heidän kimppuunsa. Ja naiset sekä lapset vierittävät ylhäältä kallionlohkareita heidän päälleen. Siitä tulee suuri päivä. Ja Ivan, se Ivan, joka puhkaisi isäni silmät ja ruoski sinua koirapiiskallaan, saa surmansa. Hänet tapetaan kuin hullu koira, muserretaan kuoliaaksi raskailla kivillä. Ja kun taistelu alkaa, tulee sinun, Negore, ryömiä salaa tiehesi, ettet saa surmaasi."
"Olkoon menneeksi", vastasi mies. "Negore näyttää heille tietä. Entä sitten?"
"Ja sitten minä tulen vaimoksesi, Negoren vaimoksi, urhoollisen miehen vaimoksi. Ja sinä metsästät lihaa minulle ja vanhalle Kinoosille, ja minä laitan sinulle ruokaa ja ompelen sinulle lämpimiä viittoja ja teen sinulle mokkasiineja oman kansani tapaan, joka on parempi sinun kansasi tapaa. Ja niinkuin sanoin, minusta tulee sinun vaimosi, Negore, ja olen aina sinun omasi. Ja minä teen elämäsi iloiseksi, niin että kaikki päivät ovat laulua ja naurua ja sinä olet tunteva Oonan, naisesi, toisenlaiseksi kaikkia muita naisia, sillä hän on kulkenut kaukana ja elänyt vierailla seuduilla ja on viisas miesten tavoissa ja niissä tavoissa, joilla miehet saadaan iloisiksi. Ja vielä vanhoilla päivilläsikin on naisesi tuottava sinulle iloa, ja muistosi hänestä, voimaisi päiviltä, on oleva suloinen, sillä sinä olet tunteva aina, että hän oli sinulle lepo ja rauha ja että sinulla on ollut parempi vaimo kuin kenelläkään toisella miehellä."
"Aivan niin", sanoi Negore, ja halu saada omistaa Oona kohosi hänen sydämeensä, ja hänen käsivartensa ojentuivat tyttöä kohti, aivan kuin nälkäisen miehen käsivarret tavoittavat ravintoa.
"Kun ensin olet näyttänyt niille tietä, Negore", sanoi tyttö torjuvasti. Mutta hänen silmissään oli hellyyttä ja lämpöä, ja Negore tunsi tytön katsovan häneen niin kuin nainen ei ollut koskaan ennen häneen katsonut.
"Hyvä on", sanoi hän kääntyen päättävästi kantapäillään. "Lähden nyt keskustelemaan päälliköiden kanssa, jotta he tietävät minun menneen näyttämään venäläisille tietä."
"Oi Negore — mieheni, mieheni!" sanoi tyttö itsekseen, katsellessaan hänen peräänsä, mutta hän sanoi sen niin hiljaa, ettei vanha Kinoos kuullut, vaikka hänen korvansa olivat tarkat.
* * * * *
Kolme päivää myöhemmin Negore, joka oli tahallaan huonosti piilottanut veneensä, vedettiin esille kuten rotta kolostaan ja vietiin Ivanin eteen. "Ivan Julman" nimellä hän oli tunnettu takanaan marssivien miestensä keskuudessa. Negorella oli aseenaan kehno luukärkinen keihäs, hänen jäniksennahkainen vaippansa oli tiukasti käärittynä hänen ympärilleen, ja vaikka päivä oli lämmin, hän värisi kuin vilutautinen. Hän ravisti päätään merkiksi, ettei ymmärtänyt, mitä Ivan hänelle puhui, ja ilmaisi olevansa hyvin väsynyt ja sairas, joka toivoi vain voivansa istahtaa lepäämään. Hän osoitti vatsaansa, joka muka oli kipeä, ja värisi melkein lakkaamatta.