"Entä sitten? Entä sitten?" kyseli paroni maltittomasti.
"Sitten Bijou' pääsee uimaan."
Kun tuli valoisampaa, etsiskelivät he katseillaan miestä joen toiselta puolelta. Hän ei ollut liikkunut paikaltaan, mutta heilutti heikosti kättään vastaukseksi heidän pyssynlaukauksiinsa.
"Nyt emme voi tehdä mitään, ennenkuin jäät ovat lähteneet, paroni, mutta sitten yritämme Bijou'lla. St. Vincent, eiköhän olisi paras, että noutaisitte mitä tarvitsette ja nukkuisitte täällä tämän yön. Me tarvitsemme kolme soutajaa, saamme ehkä Mc Phersonin mukaamme."
"Se on tarpeetonta", kiiruhti St. Vincent vastaamaan. "Salmen jää on kovaa kuin timantti, ja minä olen täällä auringonnousun aikaan huomisaamuna."
"Entä minä? Miksi ei minua oteta?" kysyi paroni Courbertin.
Frona nauroi. "Muistakaahan toki, ettemme vielä ole kertaakaan harjoitelleet."
"Ja huomenna ei taida olla aikaa siihen", lisäsi hänen isänsä. "Kun
jäät kerran pääsevät vapaiksi, niin se käy vauhdilla. Pelkään, että
St. Vincentin, Mc Phersonin ja minun pitää olla veneemme miehistönä.
Valitan, paroni! Jääkää meidän luoksemme vuodeksi, niin kelpaatte."
Mutta paroni Courbertin oli lohduton ja pahalla tuulella puolen tunnin ajan.