Frona pudisti päätään. "On todella sääli —"
"Sääli? Pardon! Se olisi suurenmoista!"
"Ei, ei, paroni, en minä sitä tarkoittanut. Mutta sääli, että te ette ole anglosaksilakien. Rotu voisi olla teistä ylpeä."
"Ja te, Frona, te olisitte kunniaksi gallialaiselle rodulle."
"Kas niin, siinäkö te taas seisotte ja latelette kohteliaisuuksia toisillenne!" Del Bishop irvisteli heille ja näytti aikovan juosta tiehensä yhtä nopeasti kuin oli tullutkin. "Mutta lähtekäähän siitä liikkeelle! Eräässä tuvassa tuolla alempana on sairaita, ja ne pitää saada sieltä pois. Teitä tarvitaan siellä. Mutta älkää viivytelkö koko päivää", hän huusi olkansa takaa kadotessaan puitten taa.
Joki nousi nousemistaan, vaikkakin hitaasti, ja heti tultuaan alavalle maalle he saivat kahlata nilkkoja myöten vedessä. Luoviessaan sinne tänne puitten lomitse he tulivat veneen luo, joka oli vedetty tänne edellisenä syksynä. Kolme "heikkokinttua", joiden oli onnistunut päästä näin syvälle sisämaahan jäitä myöten, oli asettunut veneeseen telttoineen, rekineen ja koirineen. Mutta heidän turvapaikkansa oli arveluttavan lähellä jääröykkiötä, joka rusahteli ja narskui tuskin kahdentoista jalan päässä.
"Tulkaa pois sieltä, senkin hullut!" huusi Jakob Welse ohikulkiessaan.
Del Bishopkin oli juostessaan heidän ohitseen käskenyt heidän mennä hiiteen sieltä makaamasta, mutta miehet eivät ymmärtäneet. Eräs heistä nosti pelokkaat ja hölmistyneet kasvonsa laidan yli, toinen makasi velttona poikkiteloin veneessä, ja kolmas, jolla oli kauppapalvelijan ulkonäkö, huojutteli ruumistaan edestakaisin ja valitti yksitoikkoisella äänellä: "Voi hyvä Jumala, hyvä Jumala!"
Paroni pysähtyi ja ravisteli häntä. "Hitto vie!" hän huudahti. "Ottakaa jalat avuksenne, mies, älkääkä huutako Jumalaa! Omat jalkanne! Nouskaa pystyyn ja lähtekää liikkeelle! Pois täältä rannalta! Metsään, minne tahansa!"
Koettipa hän kiskoakin miestä veneestä, mutta tämä löi häntä raivoisasti eikä suostunut.