Frona vetäisi kätensä vapaaksi, hautasi sekä sen että toisen hänen tuuheaan tukkaansa ja pudisteli hänen päätänsä. "Mitä minun pitää hänelle tehdä, isä?"
Jakob Welse kohautti nauraen olkapäitään, ja Frona nosti Courbertinin kasvot itseään kohti ja suuteli häntä suulle. Jakob Welse tiesi, ettei kukaan ollut tästä enemmän hyvillään kuin hän itse.
* * * * *
Joki oli nyt laskenut tavalliselle talvitasolleen, ja jäät soljuivat rauhallisesti saaren ohitse. Mutta laskiessaan se oli jättänyt jälkeensä rannalle kahdenkymmenen jalan korkuisen jäämuurin, josta suuria lohkareita sinkosi maalle päin kasvavien ja kaatuneitten puitten ja mutaisten kukkien ja ruohojen joukkoon ikäänkuin jonkin pohjolan hirviön jättiläiskidasta. Aurinko ei pysynyt toimettomana, ja sen sulattama vesi huuhtoi mudan ja loan jääröykkiöitten pinnalta, kunnes ne kimalsivat kuin timanttikukkulat päivänpaisteessa tai hohtivat loistavan sinisinä. Mutta jäälohkareet olivat ajautuneet päällekkäin huiskin haiskin, ja tuon tuostakin sattui, että välkkyvä torni tai sateenkaarenhohtoinen minareetti romahti virtaan. Eräässä niistä lovista, jotka siten syntyivät, loikoi kanootti Bijou', ja sen ympärille olivat kokoontuneet kaikki Tienhaaran kansalaiset metsään vedetyn veneen asukkaita ja sairaita miehiä lukuunottamatta.
"Ei ei, kyllä kahdessa miehessä on ihan tarpeeksi." Tommy Mc
Pherson vilkuili ympärilleen odottaen, että muut yhtyisivät häneen.
"Kolmannesta olisi kanootissa vain kiusaa."
"Siinä pitää kiskoa lujasti, muuten on turha koettaakaan", sanoi Corliss. "Ja te tiedätte kyllä, Tommy, että kolme miestä ei ole liikaa."
"Kyllä kahdessa on tarpeeksi."
"Minä pelkään, että meidän täytyykin suoriutua kahden."
Skotlantilais-kanadalainen ei voinut salata tyytyväisyyttään. "Niin, kolmannesta ei olisi muuta kuin haittaa. Ja kyllä te tulette toimeen."
"Ja teidän tulee olla toinen näistä kahdesta, Tommy", jatkoi Corliss järkähtämättömästi.