Frona yritti sanoa jotain, mutta kyyneleet estivät häntä puhumasta; hän nyökäytti vain päätään.
"Tätä tietä, Gregory!" Frona tarttui häntä käsipuolesta ja talutti hänet köyden alle asetetun arkun luo.
Corliss seurasi heitä askel askelelta, katsoi miettiväisesti joukkoa ja tunnusteli taskuaan. "Voinko minä tehdä jotain?" hän kysyi hermostuneesti purren alahuultaan. "Teen kaiken, mitä te tahdotte, Frona. Kyllä minä voin pitää heidät loitolla."
Frona katsoi häneen eikä voinut olla tuntematta iloa. Hän tiesi, että tuo mies uskaltaisi, mutta myös, että olisi väärin antaa hänen uskaltaa. St. Vincentille oli tarjottu tilaisuus, eikä olisi ollut oikein uhrata enempää hänen hyväkseen. "Ei, Vance! Liian myöhäistä. Nyt emme voi enää tehdä mitään."
"Antakaa minun edes koettaa", pyyteli Corliss itsepäisesti.
"Ei! Ei ole meidän syymme, että aikeemme meni myttyyn, ja — — ja — —" Hänen silmiinsä nousi kyyneleitä. "Älkää pyytäkö minulta tätä."
"Tulkaa sitten pois täältä minun kanssani. Te ette voi jäädä tänne."
Blackey sitoi hirttosilmua köydenpäähän. "Suutele minua, Gregory", sanoi Frona ja kosketti hänen käsivarttaan.
Tuomittu säpsähti tuntiessaan kosketuksen, huomasi, että kaikki katsoivat häneen, ja näki hirttosilmukan pyövelinsä kädessä. Hän ojensi käsivartensa ikäänkuin pitääkseen sitä loitolla ja huusi kovalla äänellä: "Ei, ei! Antakaa minun tunnustaa kaikki! Antakaa minun ilmaista totuus, silloin te uskotte minua."
Bill Brown ja puheenjohtaja työnsivät Blackeyn syrjään, ja väkijoukko tunkeutui lähemmäksi huutaen ja rähisten. "Antakaa minun olla!" kuului kimakka pojan ääni joukosta. "Minä en lähde mihinkään. Minä kiipesin puuhun ja kiinnitin köyden ja saan jäädä katsomaan." "Tuommoinen nulikka", vastasi miehen ääni, "ei tämä sovi sinulle." "Viis siitä, enkä minä ole mikään nulikka, minä — minä olen tottunut tämmöiseen. Ja sitä paitsi minä kiipesin puuhun. Katsokaa minun käsiäni." "Miksi hän ei saisi jäädä?" huusivat toiset. "Jätä hänet rauhaan, Curley!" "Älä sinä siinä määräile!" Välikohtaus päättyi naurunremakkaan.