"Minä olen varma, että minä en ole ikinä kuullut tuosta Weiningeristä", vastasi Ruth, "ja sinä yleensä puhut niin kauheasti, että sinua on aivan mahdoton seurata. Minä puhuin siis toimittajain lahjakkuudesta — —"

"Ja minä sanon sinulle", keskeytti Martin, "päälahjakkuus yhdeksässäkymmenessäyhdeksässä tapauksessa noihin toimittajiin nähden on epäonnistuneisuus. Kirjailijoina he ovat epäonnistuneet. Älä luule, että he mieluimmin ovat valinneet konttoripöydän, noitten tuhansien pikkuhommien aherruksen ja työnantajaansa orjuuden kuin kirjoittamisen riemun. He ovat koettaneet kirjoittaa, mutta he ovat epäonnistuneet, ja siinä onkin koko asian kirous. Kaikki käytävät kirjalliseen onnistumiseen ovat vartioidut, ja vartijoina istuvat nuo vahtikoirat, jotka kirjallisuudessa ovat epäonnistuneet. Toimittajat, aputoimittajat, tilapäistoimittajat, suurin osa heistä ja käsikirjoitusten lukijat ja aikakauslehtien ja kirjain kustantajat, suurin osa heistä — melkein kaikki heistä — ovat miehiä, jotka ovat tahtoneet kirjoittaa ja ovat epäonnistuneet. Ja he — kelvottomimmat kaikista olennoista auringon alla — ovat juuri niitä olentoja, jotka päättävät, mikä on soveliasta painettavaksi, mikä ei, — he, joilla ei ole yhtään ainoaa itsenäistä ajatusta, jotka ovat todistaneet, että heiltä puuttuu jumalaista tulta, istuvat tuomitsemassa itsenäisyyttä ja neroa. Ja heidän jälkeensä tulevat arvostelijat, epäonnistuneita yrittäjiä kaikki, niin monta kuin heitä onkin. Älä sano minulle, etteivät he ole uneksineet korkeita unelmia ja koettaneet kirjoittaa runoja ja romaaneja, sillä he ovat, ja ovat epäonnistuneet. Katsos, tavallinen arvostelu on inhottavampi ja ellottavampi kuin kalanmaksaöljy. Mutta sinähän tiedät minun mielipiteeni arvosteluihin ja oikeutettuun arvosteluun nähden. On olemassa suuria arvostelijoita, mutta ne ovat yhtä harvinaisia kuin pyrstötähdet. Jos minä epäonnistun kirjailijana, silloin minä hankin itselleni toimittajan ammatin."

Ruthin ajatus oli vilkas, ja hänen paheksumisensa rakastajansa lausunnosta sai tukea siitä epäjohdonmukaisuudesta, jota hän luuli hänen lausunnossaan tapaavansa.

"Mutta Martin, jos niin olisi asianlaita, että kaikki ovet olisivat suljetut, kuten sinä päätät niin varmasti, kuinka sitten on mahdollista, että yksikään suuri kirjailija on voinut esiintyä?"

"He ovat tehneet mahdottoman mahdolliseksi", hän vastasi. "He tuottivat sellaisia loistavia, leimuavia töitä, jotka polttivat heidän vastustajansa poroksi. He ovat päässeet ilmestymään kuin ihmeen kautta voittamalla tuhannen vedon yhtä vastaan. He voittivat itsellensä oikeuden, koska he olivat Carlylen taistelukuntoisia jättiläisiä, joita ei voitu nujertaa. Ja minun on tehtävä samoin. Minun täytyy tehdä mahdoton mahdolliseksi."

"Mutta jos epäonnistut? Sinun täytyy samalla ottaa muutkin lukuun,
Martin."

"Jos minä epäonnistun?" Hän katseli häntä hetkisen, aivan kuin se ajatus, jonka Ruth oli lausunut, olisi ollut jotakin kerrassaan mahdotonta. "Jos minä epäonnistun, silloin minusta tulee toimittaja, ja sinusta tulee toimittaja vaimo."

Ruth rypisti otsaansa tuolle pilalle — rypisti niin kauniisti ja jumalaisesti, että Martinin täytyi suudella pois nuo rypyt.

"Kas niin, annahan olla", Ruth sanoi koettaen vetäytyä vapaaksi hänen lumoavan voimansa vaikutukselta. "Minä olen puhunut isälle ja äidille. Minä en ole koskaan ennen asettunut heidän tahtoansa vastaan. Minä vaadin, että he kuulisivat minua. Minä olin tottelematon lapsi. Kuten tiedät, he molemmat ovat sinua vastaan; mutta minä vakuutin heille uudestaan ja uudestaan rakastavani sinua, ja lopulta isä suostui siihen, että jos sinä tahdot, sinä pääsisit heti alkamaan hänen toimistossaan. Ja samalla hän omasta aloitteestaan lupasi maksaa sinulle heti alussa niin suuren palkan, että me voisimme mennä naimisiin ja saisimme itsellemme pienen pesän jossakin. Minun mielestäni hän menetteli erittäin hienosti — eikö sinunkin?"

Martinin sydäntä viilsi synkkä epätoivo ja tuska, ja koneellisesti, jotakin epäselvää mutisten, hänen kätensä meni taskuun saadaksensa sieltä tupakkaa ja paperia, joita hänellä ei enää ollut, kääriäkseen niistä savukkeen, ja Ruth jatkoi: