"Rehellisesti puhuen — ja älä anna sen loukata itseäsi: minä tahdon sanoa, millainen hänen suhteensa on sinuun — hän ei pidä sinun radikaalisista mielipiteistäsi, ja hän luulee, että sinä olet laiska. Tietysti sinä itse tiedät, ettet ole. Minä tiedän, että sinä teet kovasti työtä."
Kuinka kovasti, ei Ruthkaan sitä tiennyt, johtui ajatus Martinin mieleen.
"Vai niin", hän sanoi, "millaiset minun mielipiteeni ovat? Ovatko ne sinusta radikaalisia?"
Martin katsoi häntä silmiin ja odotti vastausta.
"Minusta ne ovat — tuota, kumouksellisia", vastasi Ruth.
Martin oli saanut vastauksen kysymykseensä, ja niin masentunut hän oli elämän harmaudesta, että unohti sen viekoittelevan tarjouksen, jonka Ruth oli hänelle tehnyt. Ruth puolestaan ei uskaltanut enää mennä kauemmaksi ja oli valmis odottamaan hänen vastaustaan, jolloin hän voisi ottaa asian uudestaan puheeksi.
Hänen ei tarvinnut odottaa kauan. Martinilla oli myös oma kysymyksensä tehtävänä hänelle. Hän tahtoi tietää, missä määrässä Ruth uskoi häneen, ja viikon kuluessa molemmat olivat saaneet vastauksensa. Martin kiiruhti sitä lukemalla hänelle esityksensä "Auringon häpeäpilkuista".
"Miksi sinä et rupea sanomalehden kirjeenvaihtajaksi?" kysyi Ruth, kun Martin oli lopettanut. "Sinä rakastat kirjoittamista niin suuresti, ja minä luulen, että sinä onnistuisit. Sinä voisit kohota ja hankkia itsellesi nimen sanomalehtimiehenä. On olemassa melkoinen joukko suuria erikoiskirjeenvaihtajia. Heidän palkkansa on suuri ja heidän työmaansa koko maailma. Heitä lähetetään kaikkialle — Afrikan sisäosiin, kuten Stanley, tai haastattelemaan paavia tai tutkimaan tuntematonta Tiibettiä."
"Sinä et siis pidä minun esseestäni", kysyi Martin. "Sinä uskot, että minulla on joitakin mahdollisuuksia sanomalehtialalla, mutta ei kirjallisuudessa?"
"Ei, ei; minä pidän siitä. Se kuuluu hyvältä. Mutta minä pelkään, että se menee sinun lukijoittesi pään yli — ainakin minulle niin kävi. Se kuuluu kauniilta, mutta minä en sitä ymmärtänyt. Sinun kovin tieteellinen sanontatapasi on minulle käsittämätöntä. Sinä olet äärimmäisyysihminen, sinä tiedät sen, ystäväni, ja mitä sinä voit käsittää, saattaa olla käsittämätöntä useimmille meistä."