"Te tiedätte, etteivät Berkeleyn väitökset ole tulleet kumotuiksi", hän sanoi kääntyessään suoraan Martiniin. "Herbert Spencer pääsi lähelle, vaikkei hänkään erittäin lähelle. Innokkainkaan Spencerin seuraaja ei voi mennä pitemmälle. Minä luin erään Saleebyn tutkielman tässä toissa päivänä, ja parasta, mitä Saleeby tahtoi sanoa, oli että Herbert Spencerin melkein onnistui kumota Berkeleyn väitteet."
"Tiedättekö, mitä Hume sanoo?" kysyi Hamilton. Norton nyökkäsi, mutta Hamilton kävi vastaamaan toisille. "Hän sanoo, että Berkeleyn johtopäätöksiä ei voida kumota, mutta ne eivät myöskään vakuuta."
"Niin, ei Humen mielestä", kuului vastaus. "Humen ajatus oli samanlainen kuin teidänkin, erotus vain oli tämä: hän oli kylliksi viisas tunnustaakseen, ettei Berkeleyn väitöksiä voida kumota."
Norton oli hyvin tunteellinen ja kiihottui helposti, vaikkei hän koskaan menettänyt malttiaan, samalla kun Kreis ja Hamilton olivat kuin pari kylmäverisiä villejä ja etsivät kiihkeästi arkaa kohtaa, johon voisivat nuolensa singahuttaa. Illan kuluessa yhä pitemmälle Nortonia syytettiin yhä ankarammin metafyysikoksi. Hän piti kiinni tuolista, ettei hyökkäisi ylös, hänen pienet harmaat silmänsä säkenöivät ja hänen tyttömäiset kasvonsa kovettuivat, kun hän teki päähyökkäyksensä vastustajainsa kimppuun. "Olkoonpa niin, te haeckeliläiset. Minä voin kyllä keskustella kuin lääkkeitä nauttiva sairas, mutta huomatkaapa, miten te keskustelette. Teillä ei ole minkäänlaista pohjaa, te epätieteelliset dogmaatikot positiivisine tieteinenne, jota te lakkaamatta tyrkytätte sielläkin, missä se ei ollenkaan sovi. Paljoa ennen kuin materialistinen monismikoulukunta syntyi, oli siltä otettu pohja pois niin, että sillä ei ollut, mille se rakentaisi. Locke oli se mies — John Locke. Yli kaksisataa vuotta sitten tutkielmassaan 'Inhimillisestä ymmärryksestä' hän todistaa synnynnäisten ideain olemattomuuden. Parhainta kaikessa on, että se on juuri sitä, mistä te tahdotte pitää kiinni. Tänä iltana uudestaan ja uudestaan te olette koettaneet todistella, että synnynnäisiä mielteitä on olemassa.
"Ja mitä tuo sitten merkitsee? Se merkitsee sitä, ettei teillä ole käsitystä yksinkertaisesta todellisuudesta. Teidän aivonne ovat tyhjät, kun te synnytte. Todennäköisyydet ja ilmiöt ovat ainoat, jotka te voitte käsittää viidellä aistillanne. Aistimuksia, joista teillä ei ollut mitään käsityksiä syntyessänne, teidän on — —"
"Minä kiellän — —", hyökkäsi Kreis keskeyttämään.
"Odota, kunnes minä olen lopettanut", huudahti Norton. "Te voitte saada tietoa aineen ja voiman suhteesta vain sen mukaan, kuin te voitte käsittää sitä aisteillanne. Katsokaas, minä olen valmis myöntämään ja todistusten perusteella, että ainetta on olemassa, ja se, mitä minä oikeastaan tahdon tehdä, on että tahdon hävittää teidän omat todistuskappaleenne. Minä en voi sitä tehdä toisella tavalla, sillä te molemmat olette mahdottomia ymmärtämään filosofista erittelyä.
"Ja nyt, mitä te tiedätte, teidän oman positiivisen tieteenne perustalla? Teidän tietonne perustuvat vain ilmiöihin ja todennäköisyyksiin. Te huomaatte vain sen muutokset, eli oikeammin ne muutokset, jotka aiheuttavat muutoksia teidän tajunnassanne. Positiivinen tiede perustuu yksinomaan ilmiöihin, mutta te olette kylliksi hulluja luulemaan, että te saatte tietoa olevaisuudesta pelkän ajattelun kautta. Jo itse positiivisen tieteen määritelmä ilmaisee, että se tekee johtopäätöksensä suorastaan ilmiöistä. Kuten joku on sanonut, ilmiöistä johdettu tieto ei voi muuttua ilmiöksi.
"Te ette voi kumota Berkeleytä, vaikkapa jättäisitte lukuunottamatta Kantinkin, ja kuitenkin te väitätte, että Berkeley on väärässä, koettaessanne tieteen avulla todistaa Jumalan olemattomuuden, joka tässä tapauksessa on sama kuin aineen… Te muistatte, että minä myönsin aineen olemassaolon vain saadakseni teidät ymmärtämään itseäni. Olkaa positiivisia tieteessänne, jos suvaitsette; ontologialla ei ole mitään sijaa positiivisessa tieteessä, jättäkää se siis rauhaan. Spencer on oikeassa agnostisismissaan, mutta jos Spencer —"
Mutta nyt oli aika lähteä, jos aikoi päästä viimeisellä höyrylautalla Oaklandiin, ja Brissenden ja Martin pujahtivat ulos, jättäen Nortonin yhä puhumaan, ja Kreis ja Hamilton odottivat kuin pari verikoiraa, kunnes hän lopettaisi.