Tyttö kumartui häneen päin, kun hän aikoi sanoa hänelle hyvästinsä.
Mutta ei hän kumartunut kiihottavasti eikä keimaillen, vaan surumielin ja yksinkertaisesti. Se liikutti Martinia sydänjuuria myöten. Suurenmoinen suvaitsevaisuuden tunne valtasi hänet. Hän kiersi kätensä hänen ympärilleen ja suuteli häntä, ja hän tiesi, että se suudelma, joka viilentyi hänen huulillaan, oli niin tosi kuin ikinä mies on toden suudelman saanut.
"Jumalani!" nyyhkytti tyttö. "Minä voisin kuolla sinun puolestasi! Minä voisin kuolla sinun puolestasi."
Hän riuhtaisi äkkiä itsensä irti hänen syleilystään ja juoksi portaita ylös. Martin tunsi äkillisen kosteuden kohoavan silmiinsä.
"Martin Eden", hän puheli itsekseen. "Sinä et ole elukka, mutta kelvoton nietzscheläinen sinä olet. Sinun tulisi mennä naimisiin hänen kanssaan, jos sinä voisit, ja täyttää hänen värähtelevä sydämensä onnella. Mutta sinä et voi, sinä et voi! Ja se on kirottu häpeä!"
"'Onneton kulkija puristelee vanhaa onnetonta mätähaavaansa'", hän mutisi muistaen Henleytä. "'Elämä on, niin minusta tuntuu, erehdys ja häpeä!' — Se on — erehdys ja häpeä."
XIX LUKU
"Auringon häpeäpilkut" ilmestyi painosta syyskuussa. Kun Martin avasi pakettia, jossa toimittaja oli lähettänyt hänelle suoraan kuusi vapaakappaletta, raskas surumielisyys valtasi hänen olemuksensa. Hän ajatteli sitä villiä iloa, joka olisi voinut vallata hänet, jos tämä olisi tapahtunut muutamia lyhyitä kuukausia aikaisemmin, ja mitä olisikaan tuo riemu ollut verrattuna tämän nykyisen hetken kylmään välinpitämättömyyteen! Hänen kirjansa, hänen ensimmäinen kirjansa, eikä hänen valtimonsa ollut kuitenkaan alkanut sykkiä yhtään vilkkaammin, ja hän oli vain surullinen! Se merkitsi hänelle niin vähän nyt. Sen suurin merkitys oli siinä, että se toi hänelle jonkin verran rahaa, ja sangen vähän hän nyt rahasta välitti.
Hän vei yhden kappaleen keittiöön ja antoi sen Marialle.
"Minä olen sen kirjoittanut", hän selitti tyynnyttääkseen hänen hämmästystään. "Kirjoitin sen tuossa huoneessa tuolla, ja luulenpa, että monet teidän soppavatinne ovat auttaneet minua siinä työssä. Pitäkää se. Se on teidän. Se on muistona minulta, ymmärrättehän."