"Kuule nyt, Joe", hän sanoi, "jos sinä käyttäydyt tuolla tavalla, minä isken sinua kuonoon. Ja vanhan ystävyyden vuoksi minä isken niin, että tuntuu. Ymmärrätkö? — tahdotko, tahdotko?"
Joe iski kiinni ja koetti heittää hänet kumoon, ja kun se ei onnistunut, yritti vapautua toisen rautakourista. Pitäen lujasti otteestaan he pyörivät ympäri huonetta ja horjahtivat kumoon korituolin yli, joka rutisten meni kasaan. Joe oli nyt alla käsivarret levällään, ja Martin painoi polvensa hänen rintaansa vasten. Hän huohotti ja puuskutti, kun Martin vapautti hänet.
"Nyt me puhumme hetkisen", sanoi Martin. "Älä sinä yritä minun kanssani. Minä tahdon ennen kaikkea, että tämä pesulajuttu päättyy. Sitten sinä voit tulla takaisin ja me voimme jutella menneistä muistoista. Minä sanoin sinulle, että minulla on kiire. Katsopas tuota."
Palvelija toi juuri sisään aamupostin, suuren kasan kirjeitä ja aikakauskirjoja.
"Miten voin lukea nämä ja samalla jutella sinun kanssasi? Mene nyt ja järjestä se pesulajuttu, ja sitten me olemme yhdessä."
"Olkoon menneeksi", sanoi Joe hidastellen. "Luulin, että sinä heitit minut nurin, mutta taisin erehtyä. Mutta sinä et pärjää minulle nyrkkeilyssä. Minä olen siinä vankempi."
"Joskus otamme nyrkkeilyhansikkaat, niin saamme nähdä", sanoi Martin hymyillen.
"Varmasti, niin pian kuin minä olen saanut tuon pesulan toimimaan." Joe ojenteli käsiään. "Luuletko, ettei näillä yllä? Sinä tarvitset vain muutamia iskuja."
Martin päästi helpotuksen huokauksen, kun ovi sulkeutui pesulamiehen jälkeen. Hän alkoi karttaa ihmisten seuraa. Joka päivä hän huomasi yhä vaikeammaksi tulla toimeen ihmisten kanssa. Heidän läsnäolonsa häiritsi ja heidän keskusteluyrityksensä suututtivat häntä. He tekivät hänet levottomaksi, ja tuskin hän oli joutunut kosketuksiin heidän kanssaan, kun hän jo keksi kaikenlaisia tekosyitä päästäkseen heistä rauhaan.
Hän ei voinut lukea postia, vaan runsaan puolituntisen hän lojui tuolilla mitään tekemättä, jolloin epämääräiset, puolivalmiit ajatukset aika ajoin täyttivät hänen tajuntansa — tai oikeammin, pitkien väliaikojen jälkeen hänen sielunsa väreet muodostuivat epäselviksi kuviksi.