Martin katsahti ihaillen häntä.
"Jos minä voisin ratkaista kysymyksen tuolla tavalla, minä olisin tyytyväinen", hän sanoi.
"Anteeksi, millä tavoin?"
"Tarkoitan, jos minä voisin puhua noin vapaasti ja kohteliaasti ja niin edespäin."
"Oh!" virkahti toinen ymmärtäen.
"Milloin on sopivin aika? Iltapäivällä — ei aivan lähellä ruoka-aikaa?
Vai illalla? Vai sunnuntainako?"
"Minä sanon teille", sanoi kirjaston hoitaja kirkastunein ilmein.
"Teidän on parasta soittaa puhelimella hänelle ja sopia ajasta."
"Sen minä teen", hän virkahti, sieppasi kirjansa ja lähti. Hän kääntyi kuitenkin takaisin kysyen: "Kun te puhuttelette nuorta naista — sanokaamme esimerkiksi neiti Lizzie Smithiä — sanotteko te 'neiti Lizzie' tai 'neiti Smith?'"
"Sanotaan 'neiti Smith'", selitti kirjastonhoitaja asiantuntemuksella.
"Sanokaa 'neiti Smith' aina, kunnes tunnette hänet lähemmin."
Siten Martin Eden sai ratkaistuksi tämän pulman.