"Kirjoja ihan pohjaan asti?" hän kysyi.
Martin nyökkäsi alkaen asetella kirjoja keittiön pöydälle, joka oli huoneessa pesupöydän asemesta.
"Tuota!" huudahti Joe, sitten hän vaikeni ja selvitteli aivoissaan herääviä ajatuksia. Vihdoin se tuli. "Sanokaa, ettehän te ole kovin hassahtunut tyttöihin … tuota, aivan auttamattomasti?" hän tiedusteli.
"En", kuului vastaus. "Hakkailinhan minä niitä tukuttain, ennen kuin tutustuin kirjoihin. Mutta sen jälkeen minulla ei ole ollut aikaa."
"Eikä siihen ole aikaa täälläkään. Kaikki, mitä voitte täällä tehdä, on työ ja nukkuminen."
Martin ajatteli viiden tunnin yölepoansa ja hymyili. Huone oli pesulaitoksen päällä, ja samassa rakennuksessa olivat koneet, jotka pumppusivat vettä, valmistivat sähköä ja toimittivat konetyöt pesulassa. Koneenkäyttäjä, joka asui viereisessä huoneessa, pilkisti sisään tervehtiäkseen uutta tulokasta ja auttoi Martinia vetämään sähköjohdon niin, että se kiersi pöydän ympäri ja ulottui vuoteen päähän.
Viisitoista minuuttia yli kuusi herätettiin Martin. Hänen piti olla valmis syömään aamiaista viittätoista vailla seitsemän. Sattuipa pesurakennuksessa olemaan pesuamme palvelijoita varten, ja hän kauhistutti Joeta ottamalla kylmän kylvyn.
"Hitto soikoon, tehän olette hummeri", huudahti Joe, kun he istahtivat aamiaiselle hotellin keittiön nurkkaan.
Heidän kanssaan söivät puutarhuri ja hänen apulaisensa, koneenkäyttäjä ja pari kolme tallimiestä. He söivät kiireesti ja ilottomasti, tuskin paljoa keskustellen, ja kun Martin istui ja kuunteli, hän huomasi, kuinka kauas hän todellisuudessa oli joutunut heidän ajatustavastaan. Heidän ahdas henkinen näköpiirinsä kiusasi häntä, ja hän toivoi pääsevänsä pois heidän luotansa niin pian kuin suinkin. Niinpä hän nieleksi aamiaisensa — surullinen ja vastenmielinen tehtävä — yhtä sukkelaan kuin hekin ja päästi helpotuksen huokauksen, kun astui ulos keittiön ovesta.
Se oli mitä täydellisimmin varustettu pieni pesula, jossa kaikkein uudenaikaisimmat koneet suorittivat kaiken, mikä voitiin koneella tehdä. Saatuaan muutamia ohjeita Martin erotteli likaiset vaatteet suuriin kasoihin, samalla kun Joe järjesti vesiä ja laittoi uutta pesuliuosta, johon hän käytti hirveänhajuisia aineita. Suojatakseen itseään niiltä hän sitoi suunsa, sieraimensa ja silmänsä niin moninkerroin pesupyyhkeillä, että hän vihdoin näytti liikkuvalta muumiolta. Kun Martin oli lopettanut erottelemisen, hän auttoi vaatteitten vääntämisessä. Tämä tapahtui siten, että vaatteet työnnettiin pyörivään säiliöön, joka pyöri rattaan ympäri muutamia tuhansia kertoja minuutissa pusertaen veden vaatteista sentrifugaalivoiman avulla. Sitten Martin alkoi liehua kuivaajan ja vääntäjän välillä. Iltapäivällä he ensi töikseen kasasivat läjään lyhyitä ja pitkiä sukkia antaen niiden jyrrätä mankelin läpi sillä aikaa kun raudat kuumenivat. Sitten riitti kuumia rautoja ja alusvaatteita kello kuuteen, jolloin Joe pudisteli epäillen päätä.