— Silloin saa Gngngn sen, tahi joku muu minun kansastani. Ja silloin tullaan sitä kumminkin kääntämään ja vääntämään savussa. Mitä ennemmin sinä tapat minut pikku jymisijälläsi, sitä sukkelammin joutuu sinun pääsi savussa käännettäväksi, puheli Ngurn sävyisästi.
Basset tiesi hävinneensä keskustelun.
— Mikä on se punainen? ihmetteli Basset tuhannennen kerran seuraavalla viikolla kootessaan voimiaan. Mikä synnytti tämän ihmeellisen äänen? Oliko tämä Auringonlaulaja, tämä Tähtienpoika, tämä salaperäinen jumaluus yhtä eläimellisesti muodostunut kuin nämä mustakähäräiset, apinanmuotoiset ihmiseläimet, jotka häntä palvelivat ja jonka hopeankirkkaan ja härkämäisesti jymisevän laulun ja määräykset hän niin kauan oli kuullut matkan päästä, joka oli hänelle tabu.
Hänen ei ollut onnistunut saada Ngurnia luopumaan päivänselvästä kannastaan saada savustaa hänen päänsä, kun hän oli kuollut. Gngngn, vaikka tyhmyri ja päällikkö, oli liian tyhmä ja liian paljon Ngurnin vaikutuksen alainen lukuunotettavaksi. Jälelle jäi Balatta, joka jatkuvasti palvoi häntä siitä hetkestä saakka, kun hän oli kaivanut valkoisen miehen silmät auki nähdäkseen niiden sinisyyden ja pakoittaen tämän näkemään hirveän naisellisen rumuutensa. Tyttö oli nainen ja Basset oli kauan tietänyt, että ainoa tapa saada hänet pettämään heimonsa oli vetoaminen hänen naissydämeensä.
Basset oli turhan tarkka. Hän ei ollut koskaan voittanut Balattan hirvittävän rumuuden aikaansaamaa ensimäistä kauhuaan. Kotona Englannissa oli naisten sulo parhaimmissakin tapauksissa tehnyt häneen vain heikon vaikutuksen.
Mutta päättäväisyydellä, joka on ominaista ainoastaan miehelle, joka on päättänyt tulla marttyyriksi tieteensä takia, ryhtyi hän kukistamaan luontaista inhon tunnettaan, alkaen mielistellä tätä sanomattoman vastenmielistä neekeritärtä.
Häntä puistatti, mutta poiskäännetyin kasvoin salasi hän irvistyksensä ja nieli inhonsa laskiessaan kätensä liasta rupisille olkapäille ja tuntiessaan hänen villaisen, pilaantuneelle öljylle haisevien hiustensa hivelevän kaulaansa ja hartioitaan. Mutta hän melkein huusi, kun tyttö heti alussa tuli aivan hervottomaksi ja päästi kurkustaan ihmeellisiä, lyhyitä, kuhertelevia ääniä pelkästä ihastuksesta ja röhki niinkuin sika. Se oli jo liikaa. Ja seuraava näytös tässä ihmeellisessä rakkauskomediassa oli se, että hän otti tytön mukaansa joelle ja pesi hänet jonkunverran puhtaammaksi.
Sitten omistautui hän tytölle kuin uskollinen ritari aina niinkauaksi kerrallaan, kun hänen tahtonsa jaksoi hallita hänen vastenmielisyyttään. Mutta hän ei suostunut avioliittoon, jonka solmimista kaikkine asiaankuuluvine heimotapoineen tyttö innokkaasti esitti. Onneksi olivat "tabu"-lait hyvin ankarat. Niinpä esimerkiksi Ngurn ei saanut koskea krokodiilinnahkaan, -lihaan tai -luihin. Niin oli säädetty hänen syntyissään. Gngngn taas ei saanut koskettaakaan naista. Jos tällainen häväistys sattui, voitiin se sovittaa ainoastaan syyllisen naisen kuolemalla. Erään kerran Bassetin tulon jälkeen oli sattunut, että eräs yhdeksän vuotias tyttö, joka juoksi ja leikki, oli kompastunut ja kaatunut pyhän päällikön päälle. Balatta kertoi kuiskaamalla, että tyttö oli kadonnut ja maannut kolme päivää ja kolme yötä kuolevana punaisen edessä. Mitä tuli Balattaan, niin hänelläkin oli tabunsa ja se oli leipäpuunhedelmät. Tästä oli Basset kiitollinen. Olisihan hänen tabunsa voinut olla vesi.
Itselleen hankki Basset myös erikoisen tabun. Hän ei voinut mennä naimisiin, selitti hän, ennenkuin Etelänristi oli taivaalla korkeimmillaan. Tuntien tähtitiedettä sai hän näinollen yhdeksän kuukauden lykkäyksen ja hän luotti siihen, että hän tässä ajassa olisi joko kuollut tai onnistunut pakenemaan rannikolle, opittuaan tuntemaan punaisen jumalan ja hänen ihmeellisen äänensä lähteen. Aluksi oli hän luullut punaisen olevan jonkun jättiläismäisen patsaan, kuten Memnonin patsas, josta lähti erilaisia ääniä riippuen auringonpaisteesta johtuvista lämmön vaihteluista. Mutta senjälkeen kun eräässä taistelussa otettujen vankien uhraus oli toimitettu yöllä, kovassa sateessa, ei aurinko voinut näytellä mitään osaa ja kun punainen tällöin oli ollut vielä tavallista äänekkäämpi, hylkäsi Basset tämän otaksuman.
Balattan ja välistä miesten tahi toisten naisten seurassa sai hän kompasseineen vapaasti liikkua kolmelle suunnalle, mutta neljäs, missä punainen oli, oli tabu. Hän mielisteli Balattaa hiukan enemmän — ja näki, että tämä pesi itseään useammin. Tuo ikuinen naisellisuus teki hänet mahdolliseksi mihin uhrauksiin hyvänsä rakkautensa vuoksi. Ja vaikkakin tytön pelkkä näkeminen saattoi Bassetin voimaan pahoin ja hän joutui suunniltaan epätoivosta koskettaessaan tätä ja vaikka tytön hirvittävä rumuus oli hänen silmissään kuin painajainen, ei hän kumminkaan voinut välttyä näkemästä, mitenkä viettien lait vaikuttivat tyttöön saattaen tämän oman elämän vähemmän kallisarvoiseksi kuin tulevan puolisonsa onnen. Julia eli Balatta? Missä oli ero? Tuo sivistyksen hellä ja pehmeä tuote, vaiko tämä alkuaikojen eläimellinen perikuva ihmisnaaraasta? Ei ollut mitään eroa.