"Well, Schultz osti kaksi korttia. Toinen saksalainen, Schultzin ystävä, jakoi. Lyte tiesi silloin olevansa kolmea vastassa. Mitä hän teki nyt? Mitä te olisitte tehnyt? Ostanut kolme korttia ja pitänyt kuninkaat tietysti. Niin ei tehnyt Lyte. Hän pelasi uhallaan. Hän heitti kuninkaat pois ja piti kolme pikku ristiä ja osti kaksi korttia. Hän ei kertaakaan katsonut niihin. Mutta hän katsoi Schultziin, ja Schultz kohotti — roimasti. Kun hänellä oli kolme ässää, niin hän tiesi Lyten olevan kynsissään, koska hänellä oli kolme varmaa korttia Lyten lehtiä vastaan ja tällä täytyi varmasti olla kolmea pienemmät. Schultz parka! Hän oli aivan oikeassa otaksumisineen. Hän erehtyi siinä, kun luuli Lyten pelaavan pokeria. He jatkoivat vuoroittaisia kohottamisiaan, kunnes Schultzin varmuus alkoi hävitä. Ja koko aikana ei Lyte katsonut kahta korttiaan, ja Schultz tiesi sen. Näin Schultzin ajattelevan, vilkastuvan ja taas kohottavan. Mutta jännitys oli liian suuri hänelle.
"'Hellittäkää jo, Gregory', sanoi hän vihdoin. 'Olen jo höyhentänyt teitä tarpeekseni. En halua enempää hävittää rahojanne. Olen saanut —'
"'Välipä sillä mitä olette saanut', keskeytti Lyte. 'Ettehän tiedä mitä minulla on. Mitähän jos katsoisin.'
"Hän katsoi ja kohotti sata dollaria. Sitten he alkoivat taas ja kohottivat vuoroin, kunnes Schultz helpotti ja laski taas kolme ässää pöytään. Lyte laski myös viisi korttiaan. Ne olivat kaikki mustia. Hän oli vetänyt kaksi ristiä lisää. Tiedättekö, sillä lailla hän mursi Schultzin sisun pokerinpelaajana. Tämä ei pelannut enää samalla rohkeudella. Hän menetti rohkeutensa ja hänen varmuutensa horjui.
"'Mutta kuinka voit niin tehdä?' kysyin Lyteltä perästäpäin. 'Tiesithän hänen olevan voitolla, kun hän veti kaksi korttia. Sitä paitsi et kertaakaan katsonut omia korttejasi.'
"'En tullut katsoneeksi', oli Lyten vastaus. 'Sillä tiesin niiden olevan kaksi ristiä. Ja niiden täytyi olla kaksi ristiä. Luulitko minun menneen peliin sitä varten, että se iso saksalainen löisi minut? Se oli mahdotonta. Ei minua niin vain voiteta. Minun täytyi voittaa. Olisinpa ollut maailman hämmästynein mies, elleivät ne kaikki olisi olleet ristejä.'
"Tuo oli Lyten tapaista, ja juttu auttanee teitä paremmin arvostamaan hänen suurenmoista rohkeuttaan. Kuten hän sanoi, hänen täytyi voittaa, onnistua ja menestyä. Ja tässä kuten kymmenessätuhannessa muussakin tapauksessa hän sen todisti. Ja todellakin häntä onnisti aina. Se selitti hänen pelottomuutensa. Ei mitään voinut sattua hänelle. Hän oli siitä vakuutettu, koska hänelle ei koskaan ollut mitään sattunut. Silloin kun 'Luga' hukkui ja hän sai uida kolmekymmentä mailia, joutui hän olemaan vedessä kaksi kokonaista yötä ja yhden päivän. Ja koko sinä kauheana aikana hän ei kadottanut toivoaan, ei kertaakaan epäröinyt pelastumistaan. Hän oli varma maihinpääsystään. Hän kertoi sen minulle itse, ja minä uskon sen olleen totta.
"Well, tuollainen mies ystäväni Lyte Gregory oli. Hän oli erilaista rotua kuin tavalliset kuolevaiset. Hän oli jumalaista alkuperää, tavallisten tautien ja onnettomuuksien tapaamaton. Mitä tahansa hän halusi, sen hän sai. Hän voitti vaimonsa, erään pienen kaunottaren, Caruther-sukua, kymmenkunnalta kilpailijalta. Ja tyttö suostui häneen, ja niin hän sai parhaan vaimon maailmassa. Hän tahtoi pojan. Hän sai. Sitten hän tahtoi tytön ja toisen pojan. Hän sai ne. Ja ne olivat oikeata laatua, puhtaita ja virheettömiä kaikin puolin, vankkarintaisia ja saivat periä hänen terveytensä ja voimansa.
"Ja sitten tuli turmio. Kauheat merkit ilmaantuivat häneen. Seurasin niitä vuoden. Se mursi minut. Mutta hän ei tiennyt siitä eikä kukaan toinenkaan ihminen osannut sellaista aavistaa, lukuunottamatta kirottua hapa-haolea, Stephen Kalunaa. Hän tiesi sen, mutta sitä en minä taas tiennyt. Ja — niin tohtori Strowbridge tiesi sen myös. Hän oli Yhdysvaltain lääkäreitä, ja hän tunsi pitaalin oireet. Nähkääs, hänen toimenaan oli epäiltyjen tutkiminen ja niiden määrääminen lähetettäväksi Honolulun tarkastusasemalle. Ja Stephen Kaluna oli myös tarkka tuntemaan pitaalin oireita. Tauti raivosi hänen suvussaan, ja neljä tai viisi hänen sukulaistaan oli jo lähetetty Molokaille.
"Turmion ilmitulo aiheutui Stephen Kalunan sisaren kautta. Kun tyttö joutui epäilyksenalaiseksi, ja ennenkuin tohtori Strowbridge ehti saada häntä käsiinsä, vei veli hänet piilopaikkaan. Lyte oli Koonan sheriffi, ja hänen oli haettava tyttö esille.