"Koolau!" huusi sheriffi. "Koolau, minä tulen luoksesi."
"Sitten katso ensin tarkasti aurinkoa, merta ja taivasta, sillä viimeisen kerran näet ne elämässäsi."
"Kuulehan nyt, Koolau", sanoi sheriffi levollisesti. "Minä tunnen sinut kuoleman ampujaksi. Mutta et voi ampua minua. Minä en ole koskaan tehnyt sinulle mitään vääryyttä."
Koolau mörähti viidakossa.
"Minä sanon, etten koskaan ole tehnyt sinulle mitään vääryyttä, vai olenko?"
"Teethän minulle vääryyttä, kun yrität viedä minut vankilaan", oli vastaus. "Ja teet minulle vääryyttä, kun koetat ansaita tuhannen dollaria päästäni. Jos tahdot elää, niin pysy siinä, missä olet."
"Minun on tultava luoksesi. Ikävä kyllä, mutta se on velvollisuuteni."
"Kuolet, ennenkuin pääset tänne."
Sheriffi ei ollut pelkuri. Kuitenkin hän epäröi. Hän katsoi kummallakin puolellaan ammottavaan kuiluun, silmäsi pitkin harjannetta, jota hänen täytyi kulkea, mutta rohkaisi sitten luontonsa.
"Koolau!" huusi hän.