"Hyvä jumala!" hän vihdoin huudahti. "Enhän vain sanonut teille sellaista, mitä ette vielä tiedäkään."
Vastaukseksi kävivät Percival Fordin posket harmaiksi.
"Tämä on ilkeää pilaa", sanoi hän, "hirveätä leikinlaskua".
Tohtori oli saavuttanut mielenmalttinsa. "Jokainen sen tietää", sanoi hän. "Luulin siis teidänkin tietävän. Ja jollette ennen sitä ole tiennyt, niin olipa jo aika teidän saada tietää, ja minä olen iloinen voidessani sanoa sen teille suoraan. Joe Garland ja te olette veljeksiä — velipuolia."
"Se on vale!" huusi Ford. "Ette tarkoita täyttä totta. Joe Garlandin äiti oli Eliza Kunilio." (Kennedy nyökkäsi.) "Muistan hänet hyvin, hänellähän oli ankkalammikko ja taro-tarha. Hänen isänsä oli Joseph Garland, rantajätkä." (Tohtori Kennedy pudisti päätään.) "Vasta pari tai kolme vuotta sitten hän kuolikin. Hän oli tavallisesti päissään. Se on syynä Joe Garlandin irstaisuuteen. Siinä teille perinnöllisyyttä."
"Eikö kukaan ole kertonut sitä teille?" virkkoi Kennedy ihmetellen hetken kuluttua.
"Tohtori Kennedy, te olette sanonut minulle hirveän asian, enkä minä voi jättää sitä silleen. Teidän täytyy joko todistaa se taikka… taikka…"
"Todistakaa se itse. Kääntykää ympäri ja katsokaa häntä. Näette hänen
profiilinsa. Katsokaa hänen nenäänsä. Sehän on Isaac Fordin nenä.
Teidän nenänne on vain ohut jäljennös siitä. Tuo on alkuperäinen.
Katsokaa. Piirteet ovat täysinäisemmät, mutta ne ovat kaikki siinä."
Percival Ford katsoi tuota kanakkia, puolirotuista, joka soitti – hau-puun alla, ja hänen kasvojensa ilme oli sellainen, kuin hän olisi tuijottanut omaa haamuaan. Jokainen kasvojenpiirre ilmaisi hänelle epäilemätöntä yhdennäköisyyttä. Taikka oikeastaan, hänhän se oli tuon toisen, täysilihaksisen ja vankkatekoisen miehen haamu. Ja hänen sekä tuon toisen kasvojenpiirteet muistuttivat täydelleen Isaac Fordin piirteitä. Eikä kukaan? ollut sanonut sitä hänelle. Joka ainoan piirteen Isaac Fordin kasvoissa hän tunsi. Isänsä pienoiskuvia, muoto- ja valokuvia, kulki hänen sielunsa silmien editse, ja yhä hän löysi niistä sekä noista hänen edessään olevista kasvoista yhdennäköisyyksiä ja toisiaan muistuttavia piirteitä. Oli kuin paholaisen taika olisi jäljentänyt Isaac Fordin ankarat piirteet noihin aistillisiin ja irstaisiin kasvoihin, jotka olivat hänen edessään. Mies sattui kääntämään kasvonsa, ja väläykseltä oli Percival Ford näkevinään isävainajansa tuijottavan vastaansa Joe Garlandin kasvoista.
"Mutta eihän se mitään merkitse", kuuli hän heikosti tohtori Kennedyn sanovan. "Sekaisia olivat suhteet entispäivinä. Tiedättehän sen. Olettehan sellaista nähnyt koko elämänne ajan. Merimiehet naivat kuningattaria ja siittivät prinsessoja ja niin edelleen. Se oli tavallista näillä saarilla."