"Mutta ei minun isäni ollut sellaisissa mukana", keskeytti Ford.
"Siinä sitä ollaan." Kennedy kohautti olkapäitään. "Maailman mahla ja elämän savu. Vanha Isaac Ford oli kylliksi ankara ynnä muuta, eikä näitä asioita voi selittää, ei edes itselleen. Hän ei ymmärtänyt sitä enempää kuin tekään. Elämän savua, siinä kaikki. Älkääkä unohtako yhtä seikkaa, Ford. Isaac Fordin veressä oli hieman hillittömyyttäkin, ja Joe Garland peri sen — kaiken sen maailman mahlan ja elämän savun; te taas peritte kaiken Isaac Fordin askeettisen veren. Ja se seikka, että teidän verenne on kylmää, säädyllistä ja kurinalaista, ei oikeuta teitä rypistämään kulmianne Joe Garlandille. Kun Joe Garland repii mitä te rakennatte, niin muistakaa, että siinä on vain vanhan Isaac Fordin molemmat puolet; hän repii toisella kädellään alas, minkä hän toisella rakentaa. Te olette Isaac Fordin oikea käsi, sanokaamme, Joe Garland taas hänen vasen kätensä."
Percival Ford ei vastannut, ja äänettömyyden vallitessa Kennedy tyhjensi unohtuneen whiskysoodansa. Taempaa kuului automobiilin käskevä törähdys.
"Siellä tulee kone", sanoi tohtori Kennedy nousten. "Minun on jouduttava. Ikävä kyllä, että olen järkyttänyt teidän rauhaanne, mutta samalla olen iloinen. Ja tietäkää yksi asia. Isaac Fordin veren hillitsemätön osa oli tavattoman vähäinen, mutta Joe Garland peri sen kaiken. Ja toinen asia. Jos isänne vasen käsi loukkaa teitä, älkää hakatko sitä poikki. Sitä paitsi ei Joessa ole mitään vikaa. Suoraan sanoen, jos saisin valita, kummanko teistä ottaisin autiolle saarelle kanssani asumaan, niin valitsisin Joen."
Pieniä, paljasjalkaisia lapsia juoksi hänen ohitseen ruohikossa leikkien, mutta Percival Ford ei nähnyt heitä. Hän tuijotti vain herkeämättä hau-puun alla laulavaan mieheen. Muuttipa hän välillä paikkaansakin lähemmäksi. Meripaviljongin konttoristi meni ohitse, ontuen vanhuuttaan ja vastahakoisia jalkojaan laahaten. Hän oli ollut neljäkymmentä vuotta saarilla. Percival Ford viittasi hänet luokseen, ja toinen totteli kunnioittavasti, ihmetellen, että Percival Ford hänet huomasi.
"John", sanoi Ford, "minä haluan teiltä muutamia tietoja. Ettekö istuisi?"
Konttoristi istuutui kömpelösti, odottamattomasta kunniasta huumaantuneena. Hän räpytteli silmiään ja supatti: "Kyllä, sir, kiitän nöyrimmästi."
"John, kuka on Joe Garland?"
Konttoristi tuijotti häneen, räpytti silmiään, kakisteli kurkkuaan eikä vastannut mitään.
"Antaa tulla vaan", kehoitti Percival Ford. "Kuka hän on?"