Kello soi. Molemmat miehet astuivat nopein askelin keskelle lavaa. He ojensivat oikean kätensä, vilaukselta koskettaen toisiaan muodolliseksi tervehdykseksi. Samassa Ponta alkoi vimmatusti jaella iskuja oikealle ja vasemmalle, mutta Joe vältteli hypähtämällä taaksepäin. Kuin nuoli syöksyi Ponta hänen jälkeensä ja hänen päällensä.

Ottelu oli alkanut. Genevieve puristi toista kättään rintaansa vasten ja odotti. Häntä hämmästytti Pontan äkillinen ja hurja hyökkäys ja hänen antamiensa iskujen paljous. Hänestä tuntui, että Joe oli varmasti tuhon oma. Aika ajoin hän ei voinut nähdä Joen kasvoja, niitä kun pimitti sikin sokin vilahtelevat kintaat. Mutta hän kuuli kajahtavat iskut, ja joka iskun läjähtäessä hän tunsi vatsassaan kivun tunteen. Hän ei tiennyt, että se, mitä hän kuuli, oli kintaan iskua kinnasta tai olkapäätä vasten, ja ettei mitään vahinkoa tapahtunut.

Hän oivalsi äkkiä, että ottelussa oli tapahtunut käänne. Molemmat miehet pitivät toisiaan lujassa syleilyssä; iskuja ei annettu ollenkaan. Hän huomasi sen siksi, mitä Joe oli nimittänyt hänelle painiskeluksi. Ponta ponnisteli vapautuakseen, mutta Joe piti kiinni. Kisatuomari huusi: "Irti!" Joe koetti päästä pakoon, mutta Ponta sai toisen kätensä vapaaksi ja Joe ryntäsi uudelleen syliksi välttääkseen iskun. Mutta tällä kertaa Genevieve huomasi, että Joe painoi kintaansa Pontan suuta ja leukaa vasten, ja kun tuomari toistamiseen huusi: "Irti", työnsi Joe vastustajansa päätä taaksepäin ja hyppäsi vapaaksi.

Muutaman silmänräpäyksen ajan voi Genevieve esteettömästi nähdä sulhasensa. Vasen jalka vähän eteenpäin asetettuna ja polvet hiukan koukussa, oli Joe eteenpäin kumartuneena, pää vedettynä syvälle hartioitten väliin, joten ne suojelivat sitä. Kädet olivat koukussa eteenpäin nostettuina, valmiina sekä hyökkäykseen että puolustukseen. Kaikki hänen lihaksensa olivat jännitettyinä ja hänen liikkuessaan saattoi Genevieve nähdä niiden paisuvan, vääntyvän ja liikkuvan valkoisen ihon alla, ikäänkuin ne olisivat olleet eläviä olentoja.

Mutta taas Ponta ryntäsi hänen kimppuunsa ja Joe sai panna kaikkensa kestääkseen. Hän kyykistyi vielä vähän enemmän, veti ruumiinsa vielä lujemmin kokoon ja suojeli itseään käsin, käsivarsin ja kyynärpäin. Iskuja tuli satamalla ja Genevievestä näytti siltä kuin Joen päivät olisivat luetut. Mutta iskut sattuivat hänen kintaisiinsa ja hartioillensa ja niiden voimasta hän horjahteli eteen- ja taaksepäin ikäänkuin myrskyn heiluttama puu, koko salin raikuessa riemuisista hurraahuudoista. Vasta sitten Genevieve käsitti tämän suosionosoituksen tarkoituksen, kun hän näki Silversteinin puoleksi seisomassa, mielettömän onnellisena ja kuuli monesta kurkusta kajahtavan huudon "hyvä, Joe!" Vasta sitten hän tajusi, että Joe selviytyisi hyvin, sensijaan että hän olisi saanut kauhean selkäsaunan. Sitten hän vapautui taas hetkiseksi kadotakseen jälleen näkyvistä Pontan hurjuuden hirmumyrskyyn.

V.

Kello soi. Genevievestä tuntui kuin taistelu olisi kestänyt puolisen tuntia, vaikkakin hän tiesi Joen selostuksista sen kestäneen vain kolme minuuttia. Samalla kun kello soi, olivat Joen apumiehetkin juosseet nuoran alitse kiidättäen häntä omaan nurkkaansa nauttimaan hetkisen lepoa. Eräs heistä istuutui kyyrylleen hänen jalkoihinsa ja hieroi niitä kaikin voimin, pitäen niitä polviensa päällä. Joe istui tuolillaan nurkkaan nojautuneena, pää hervotonna taaksepäin ja käsivarret levällään köysien päällä helpoittaakseen siten hengitystä. Suu ammollaan hengitti hän ilmaa keuhkoihinsa kahden apumiehensä pyyheliinoilla huitoessa, samalla kuunnellen neljännen apurinsa antamia neuvoja, jotka tämä lausui matalalla äänellä hänen korvaansa, sillaikaa kun tämä siveli sienellä hänen kasvojaan, olkapäitään ja rintaansa.

Tuskin oli tämä kaikki vielä valmista (siihen oli mennyt vain muutamia sekunteja) ennenkuin kello uudelleen soi, apumiehet pujahtivat kapistuksineen köysien alitse, ja Joe ja Ponta astuivat toisiaan vastaan keskelle näyttämöä. Genevieve ei voinut uskoa, että minuutti olisi voinut olla niin lyhyt. Hetken aikaa hän oli jo vakuutettu siitä, että lepoaikaa oli lyhennetty, ja epäili jotakin, itsekään tietämättä oikein mitä.

Ponta alkoi jaella iskujaan molemmilla käsillään yhtä suurella raivolla kuin ennenkin, ja vaikka Joe kykenikin väistämään iskut, olivat ne silti niin voimakkaita, että hän lensi useita askeleita taaksepäin. Yhdellä hyppäyksellä, kuin tiikeri, oli Ponta hänen perässään. Koettaessaan vaistomaisilla liikkeillä säilyttää tasapainoansa oli Joe paljastanut itsensä ojentaessaan toista kättänsä ja kohottaessaan päätänsä olkapäitten suojasta, Ponta, joka oli seurannut varjona hänen jälessään, oli juuri antamaisillaan pelottavan iskun hänen suojattomaan leukaansa. Joe kumartui eteen ja samalla alaspäin, joten Pontan nyrkki melkein hipasi hänen takaraivoaan. Kun Joe ojentautui puolustusasennostaan, oli Pontalla valmiina vasemman käden isku, joka olisi heittänyt hänet köysiä vasten. Jälleen oli hän pienen murto-osan sekuntia Pontaa nopeampi ehtien kumartumaan alas. Pontan isku kosketti hänen olkapäätään kimmahtaen ohi tyhjään ilmaan. Samalla antoi Ponta oikealla nyrkillään suoran iskun, joka jälleen, kun Joe taas kumartui ja heti tarttui syliksi, vain hipaisi häntä.

Genevieve päästi helpoituksen huokauksen, hänen lihastensa jännitys laukesi ja hänet valtasi omituinen raukeus. Katsojat hurrasivat aivan kuin mielettömät. Silverstein nousi seisomaan, kirkui ja heilui, käyttäytyi aivan kuin mielipuoli. Vieläpä herra Clausenkin innostui huutamaan ihastustaan vierustoverinsa korvaan.