"Syli" aukaistiin, ja ottelu jatkui edelleen.
Joe väisteli ja peräytyi pyörien ympäri lavaa ja koettaen parhaansa mukaan vältellä pyörremyrskyn tavoin hänen päällensä satelevia iskuja. Harvoin kykeni hän itse antamaan iskun. Sillä Ponta oli nopea huomaamaan ja hän kykeni yhtä hyvin puolustautumaan kuin hyökkäämäänkin, kun Joella sitävastoin ei ollut mitään mahdollisuuksia toisen tavatonta tarmokkaisuutta vastaan. Hänen ainoa toivonsa oli, että Ponta itse kuluttaisi voimansa loppuun.
Genevieve alkoi ihmetellä, miksi hänen sulhasensa ei antanut yhtään iskua. Häntä suututti; mieluummin hän olisi nähnyt sulhasensa vaativan veristä kostoa tuolle pedolle, joka niin hänen kimpussaan oli raivonnut.
Hän oli tulemaisillaan kärsimättömäksi, kun Joelle yht'äkkiä sattui tilaisuus iskuun vasten Pontan suuta. Isku oli erittäin voimakas. Genevieve näki Pontan pään nytkähtävän taaksepäin ja veren punaavan hänen huuliaan.
Mutta isku ja katselijoiden hyvähuudot raivostuttivat vain Pontaa. Hän syöksyi päälle kuin metsäpeto. Hänen entinen raivonsa ei ollut mitään sen rinnalla, mikä nyt purkautui esiin. Ja toista tilaisuutta samallaiseen iskuun ei Joelle tullut. Hänellä oli täysi työ selviytyessään iskujen tulvasta, väistyen, kumartuen ja hakien suojaa ja lykkäystä syleissä. Mutta syli ei ollut pelkkää turvaa ja lykkäystä. Koko ajan täytyi huomiokyvyn olla äärimmilleen jännitettynä ja irtautumiset syleilyistä olivat vieläkin vaarallisempia. Genevieve ei malttanut olla vetämättä suutaan hieman hymyyn nähdessään, miten omituisesti Joe näissä syleilyissä painautui vastustajansa ruumiiseen kiinni, mutta syytä sellaiseen menettelyyn hän ei kuitenkaan huomannut, ennenkuin erään kerran, kun Joe ei vielä ollut kerinnyt tarrautua Pontaan kiinni, hänen vastustajansa nyrkki alhaaltapäin iskettynä melkein hipaisi Joen leukaa.
Myöhemmin erään toisen painiskelun aikana, kun Genevieven jännitys jo oli asettunut ja hän jo helpoituksen tunteella oli tullut huomaamaan sen turvan, jonka vastustajaan kietoutuminen Joelle toi, sai hän nähdä Pontan, jonka leuka kurottautui Joen olan ylitse, antavan vastustajalleen kammottavan iskun selkään munuaisten kohdalle. Katsojat vavahtivat, mutta Joe kietoi äkkiä vastustajansa käsivarret estääkseen iskun uusiintumisen.
Kello soi jälleen, ja tuon lyhyeltä tuntuvan minuutin levon jälkeen alkoi ottelu uudelleen. Se alkoi Joen nurkassa, sillä Ponta juoksi suoraan lavan poikki Joen kimppuun. Joen iho oli punainen munuaisten kohdalta, mihin isku oli sattunut. Tämä käsineen kokoinen läikkä saattoi Genevieven sellaisen kauhun valtaan, että hän tuskin kykeni silmiään siitä irroittamaan. Seuraavankin syleilyn aikana uusiintui sama isku, mutta myöhemmin Joe vältti sen painamalla käsineensä Pontan suuta vasten ja siten pitämällä hänen päätään taaksepäin taivutettuna. Näin vältti hän nämä iskut, mutta siitä huolimatta onnistui Ponta vielä kolme kertaa saman erän aikana iskemään häntä aina samaan arkaan paikkaan.
Kului vielä väliaika, ja vielä eräkin, Joen saamatta sen enempää vammoja ja ilman että toiselta puolen Pontankaan voimat olisivat vähenneet. Viidennen erän alussa oli Joe, joka oli sotkeutunut yhteen nurkkaan, kyykistyvinään syliksi päästäkseen. Mutta juuri ennenkuin hän ehti sen tehdä ja samassa silmänräpäyksessä kuin Ponta valmistautui ruumiillaan vastaanottamaan Joen painautumisen itseään vasten, vetäytyikin Joe hiukkasen taaksepäin ja upotti nyrkkinsä vastustajansa suojattomaan vatsaan. Iskut olivat salamannopeita, niitä oli kaikkiaan neljä ja ne iskettiin vuoronperään oikealla ja vasemmalla kädellä; ne olivat niin voimakkaita, että Ponta horjahti ja hoiperteli taaksepäin käsivarret puoleksi riippuen ja olkapäät eteenpäin painuneina. Näytti siltä kuin hän olisi taittunut kaksinkerroin ja luhistunut kokoon. Ensi silmäyksellä huomasi Joe hetken otollisuuden, hän iski Pontaa suoraan vasten suuta ja antoi seuraavassa silmänräpäyksessä vielä sivuiskun alaleukaan. Se meni kuitenkin sivu, sattuen sen sijaan poskeen ja saattoi Pontan horjahtamaan sivulle.
Läsnäolijat hyppäsivät pystyyn viimeistä miestä myöten ja alkoivat kirkua kuin hullut. Genevieve kuuli huudettavan "Jo sai! Jo sai!" ja hänestä tuntui niinkuin loppu olisi ollut käsissä. Hänkin oli suunniltaan; lempeys ja hyväsydämisyys olivat kadonneet ja hän nautti jokaisesta kamalasta iskusta, jonka hänen sulhasensa antoi.
Mutta Pontan voimat olivat vieläkin otettavat laskuissa huomioon. Hän oli ennen ahdistanut tiikerin tavoin Joea; nyt ahdisti Joe vuorostaan tiikerinä häntä. Joe suuntasi uuden sivuiskun Pontan alaleukaan, mutta Ponta, joka nyt jo oli sielun ja ruumiin voimiensa herra, kumartui ja vältti iskun. Joen nyrkki halkoi tyhjää ilmaa ja hänen iskunsa oli niin voimakas, että hän lennähti ympäri ja kääntyi sivuttain. Samassa antoi Ponta vasemmalla kädellään iskun. Se sattui Joen suojattomaan kaulaan. Genevieve näki sulhasensa käsien vaipuvan sivuille, samalla kun hänen ruumiinsa kohosi ilmaan, lensi nurinniskoin taaksepäin ja putosi rentona lattialle. Kisatuomari kumartui hänen ylitsensä ja alkoi laskea sekunteja, heilauttaen joka sekunnilla oikeaa kättään.