"Pure häntä! Pure häntä!" kuului ääniä yleisön joukosta.
"Pure häneltä korva ja syö se suuhusi, Ponta! Se on ainoa keino, jolla voit hänet kukistaa! Syö hänet! Syö karvoineen päivineen! No miksi et syö häntä?"
Ivalla oli huono vaikutus Pontaan. Hän tuli vielä raivoisemmaksi ja entistä voimattomammaksi. Hän läähätti ja ähki, tuhlasi voimansa hyödyttömiin ponnistuksiin, kadotti ajatus- ja itsehillitsemiskykynsä ja yritti korvata tämän tappionsa äärimmäisillä ruumiillisilla ponnistuksilla, mutta turhaan. Hän tunsi ainoastaan kiihkeätä hävityshalua; syleilyjen aikana hän ravisteli Joea kuten kissa hiirtä, riehui ja raivosi saadakseen ruumiinsa ja kätensä vapaaksi, ja kaikesta huolimatta piteli Joe hänestä aivan levollisesti kiinni. Palkintotuomari teki parastaan saadakseen heidät erilleen. Hiki helmeili hänen otsallaan, hän sai käyttää koko voimansa saadakseen nuo kaksi ruumista irti toisistaan, mutta tuskin oli hän siinä onnistunut, kun Joe jo uudelleen vahingoiltumattomana syöksyi syliksi ja sama työ oli alettava alusta. Turhaan koetti Ponta irtipäästyään välttää noita kietovia käsiä ja tuota syleilevää ruumista. Hän ei kyennyt niitä torjumaan. Antaakseen iskun hänen täytyi päästä vastustajansa lähelle, ja joka kerta piti Joe varansa tarttuen häneen kiinni.
Genevieve, joka istui kokoonvetäytyneenä pienessä pukuhuoneessa, oli kovin hämmästyksissään. Hänellä oli mielenkiintoinen osa tuossa ottelussa, joka tuntui hänestä taistelulta elämästä ja kuolemasta. — Olihan toinen noista taistelijoista hänen Joensa. Mutta yleisö käsitti asian kulun, Genevieve sitä vastoin ei sitä käsittänyt. Kilpailun salaisuus ei ollut selvinnyt hänelle. Sen tenhovoima kävi yli hänen ymmärryksensä. Se tuntui hänestä nyt salaperäisemmältä kuin koskaan ennen. Hän ei kyennyt käsittämään sen voimaa. Mitähän nautintoa Joella mahtoi olla tuosta äärettömästä ruumiinlihaksien jännittämisestä, noista vihaisista otteista, vielä vihaisemmista iskuista ja tavattomista vammoista? Hän, Genevieve, kykeni varmasti antamaan paljon enemmän — lepoa ja tyydytystä ja suloista rauhaa ja iloa. Se mitä hän tarjosi Joen sydämelle ja hänen sielulleen oli hienompaa ja runsaampaa kuin kilpailun antimet; ja kuitenkin hän kosi molempia — piteli häntä käsivarsillaan, mutta kääntyi kuitenkin kuunnellakseen tuota toista, hänelle käsittämätöntä, tenhottaren houkutusta.
Kello soi, erä loppui sylin eroittamisella Pontan nurkassa. Vaaleakasvoinen nuori apumies oli köysiaidan sisäpuolella heti kellon ensi äänen kuuluessa. Hän tarttui kiinni Joeen, nosti hänet kevyesti lattiasta käsivarsilleen ja juoksi vinosti lavan poikki Joen omaan nurkkaan. Joen apumiehet työskentelivät kuumeisella kiireellä, hieroivat hänen sääriään ja vatsaansa ja höllensivät sormillaan hänen vyötään, helpoittaakseen hengitystä. Ensi kerran näki Genevieve miehen vatsahengitystä, vatsan, joka kohosi ja laskeutui jokaisella hengenvedolla paljon enemmän kuin hänen rintansa kohosivat ja laskivat, kun hän oli juossut raitiovaunun jäljestä. Ammoniakin voimakas haju tunkeutui hänen sieramiinsa sienestä, josta hänen sulhasensa veti voimakkaita höyryjä, jotka selvittivät hänen aivojaan. Hän huuhteli suutaan ja kurkkuaan, imi sitruunan kappaletta, ja koko ajan työskentelivät pyyhkeet lakkaamatta ja huitoivat happea hänen keuhkoihinsa, puhdistaen hänen kiivaasti pulppuavaa vertaan ja antaen sille uutta voimaa otteluun, joka vielä oli jäljellä. Hänen kuuma ruumiinsa huuhdeltiin vedellä, sai suihkun ja pulloista kaadettiin yhtenään vettä hänen päänsä päälle.
VI.
Kello ilmoitti kuudennen erän alkaneeksi ja molemmat kilpailijat, joiden ruumiit kiilsivät vedestä, astuivat toisiaan vastaan. Ponta ryntäsi lavan poikki kaksi kolmannesta sen alasta, niin kiihkeästi hän halusi antaa iskun vastustajalleen, ennenkuin tämä ehtisi täysin tointua. Mutta Joe olikin jo valmiina. Hän oli taas voimakas ja hänen voimansa lisääntyivät yhä. Hän torjui useita vaarallisia iskuja ja iski itsekin takaisin, saaden Pontan horjahtamaan taaksepäin. Hän yritti seurata häntä, mutta luopui aikeestaan, mikä olikin viisasta, tyytyen torjumaan iskuja ja suojelemaan itseään siltä hurjalta hyökkäykseltä, jonka hänen antamansa isku oli aiheuttanut.
Ottelu muodostui sellaiseksi kuin se oli ollut alussa — Joe puolustautui, Ponta hyökkäsi. Mutta Ponta ei ollut tyytyväinen. Kaikki ei käynyt aivan hänen mielensä mukaan. Joka hetki, silloinkin kun hän rajuimmin hyökkäsi vastustajansa kimppuun, saattoi tämä antaa hänelle osuvan iskun. Joe säästi voimiaan. Hän iski kerran Pontan kymmentä lyöntiä kohti, mutta hänen iskunsa osuivat harvoin harhaan. Ponta ahdisti häntä lakkaamatta hyökkäyksillään, voimatta kuitenkaan tehdä hänelle mitään, kun taas Joen aina uhkaavat tiikerimäiset iskut herättivät pelkoa. Ne hillitsivät Pontan raivoa. Hän ei voinut enää käydä taisteluun rajattoman hävitysvimman valtaamana, mikä oli ollut tunnusmerkillistä hänen aikaisemmille hyökkäyksilleen.
Mutta taistelussa tapahtui käänne. Yleisö huomasi sen heti ja Genevieve oivalsi sen yhdeksännen erän alussa. Joe ryhtyi hyökkäämään. Hän se syleilyssä ensimäisenä vei nyrkkinsä vyötäisen alle, antaen pelottavan iskun munuaisten kohdalle. Hän antoi vain yhden iskun sylin aikana, mutta antoi sen koko voimallaan ja joka sylissä. Sylistä erotessa Joe alkoi suunnata iskuja Pontan vatsaan tai sivulta hänen kaulaansa tai sitten iskeä suoraan vasten suuta. Mutta heti kun hän huomasi, että hurja hyökkäys oli tulossa, hyppäsi hän ketterästi syrjään, asettuen puolustusasentoon.
Parin kolmen tällaisen hyökkäyksen jälkeen olivat Pontan voimat vähenneet vain sen verran, että sen juuri saattoi huomata. Joen tehtävänä oli kuluttaa ne loppuun, ei yhdellä eikä kymmenellä iskulla, vaan loppumattomilla toisiaan seuraavilla iskuilla, kunnes nuo suunnattomat voimat pusertuisivat kokonaan hänen ruumiistaan. Vastustajalle ei jäänyt silmänräpäystäkään lepoa. Joe seurasi häntä askel askeleelta, jolloin hänen etenevä vasen jalkansa sipsutteli kovan maton pintaa vasten. Sitten seurasi tavallisesti äkillinen, tiikerimäinen syöksähdys eteenpäin, jota seurasi isku tai iskuja, ja silloin taas syöksähdys taaksepäin, jonka jälkeen vasen jalka edessä alkoi taas sipsuttaa. Kun Ponta teki hurjia hyökkäyksiä, asettui Joe huolellisesti suojelusasentoon, mutta heti kuului taas vasemman jalan sipsutus, kun Joe jälleen alkoi seurata vastustajaansa.