Muutamat miehet tottelivat vaieten.
"Kuka olette?" kysyi hän äkkiä Genevieveltä. "Nainen, totta tosiaan!"
"Aivan oikein, hän on Joe Flemingin morsian", virkkoi eräs nuori mies, jonka Genevieve tunsi oppaakseen.
"Entä te?" kysyi toinen Silversteiniltä.
"Minä olen hänen seurassa", vastasi tämä suuttuneena.
"Tämä nainen on hänen palveluksessaan", selitti nuori mies. "Minä vakuutan, että kaikki on niinkuin tuleekin."
Tulija murahti ja laskeutui polvilleen. Hän laski kätensä kostealle otsalle, murahti taas ja nousi seisaalleen.
"Tämä asia ei kuulu minulle", sanoi hän. "Lähettäkää hakemaan sairasvaunua."
Sitten kaikki muuttui Genevievelle unennäöksi. Ehkä hän pyörtyi, hän ei sitä tiennyt, mutta miksipä muuten olisi Silverstein tarttunut häntä vyötäisiin kannattaakseen häntä? Kaikki kasvot näyttivät hämäriltä ja epätodellisilta. Hän kuuli katkonaista keskustelua. Nuori mies, joka oli ollut hänen oppaansa, sanoi jotakin reporttereista.
"Teidän nimi tule sanomalehtiin", kuuli hän Silversteinin sanovan hänelle ikäänkuin pitkän matkan päästä; ja hän tajusi pudistavansa päätään kielteisesti.