"Mutta minulla ei ole aikaa. Metsästys on toimenani, ja se vie aikani. Jotenka kohtuullista on, että kylän miehet ja naiset, jotka lihaani syövät, myös minulle igloon rakentavat."
Ja igloo rakennettiin sen mukaisesti, niin suuri, että se voitti Klosh-Kwaninkin igloon. Keesh ja hänen äitinsä muuttivat siihen, ja se oli Ikeegan ensimmäinen ylennys Bokin kuoleman jälkeen. Eikä siitä koitunut vain aineellista etua hänelle, vaan hänen merkillisen poikansa takia häntä kunnioitettiin koko kylän ensimmäisenä naisena, ja naiset olivat halukkaat tulemaan hänen luoksensa kysymään hänen neuvoaan, ja he kertasivat hänen viisaita lauseitaan, kun syntyi väittelyitä heidän keskensä ja heidän ja heidän miestensä kesken.
Mutta Keeshin salaperäinen metsästysonni oli kaikilla ainaisena päänvaivana. Ja eräänä päivänä Ugh-Gluk syytti häntä noituudesta vasten kasvoja.
"Se on selvää", sanoi Ugh-Gluk pahaenteisesti, "että sinä olet liitossa paholaisten kanssa, josta syystä metsästysonni on sinulla palkkiona."
"Eikö liha ole hyvää?" vastasi Keesh. "Onko kukaan kylässä vielä tullut sairaaksi sitä syötyään? Kuinka sinä tiedät, että noituutta on pelissä? Vai arveletko sinä vain umpimähkään sen kateuden takia, joka sinua kalvaa?"
Ja Ugh-Gluk vetäytyi nolona syrjään, naisten nauraessa hänelle hänen poistuessaan. Mutta neuvottelussa eräänä iltana, pitkän harkinnan jälkeen, päätettiin seurata Keeshin jälkiä, kun hän lähti metsästämään, jotta saataisiin tietää hänen tapansa. Niinpä seuraavalla retkellä Bim ja Bawn, kaksi nuorta miestä ja kätevintä metsästäjää, seurasivat hänen jälkiään saadakseen selville hänen keinonsa. Viiden päivän kuluttua he palasivat silmät pullistuneina ja sammaltavin kielin kertomaan, mitä olivat nähneet. Neuvottelu käskettiin kiireesti koolle Klosh-Kwanin luokse, ja Bim otti puheenvuoron.
"Veljet! Kuten käskitte, kuljimme me Keeshin jälkiä ja viekkaasti, ettei hän voinut nähdä. Ja ensimmäisen päivän vaiheilla hän kohtasi suuren uroskarhun. Se oli hyvin suuri karhu."
"Ei ole suurempaa", vahvisti Bawn ja jatkoi puolestaan: "Kuitenkaan ei karhu ollut halukas tappelemaan, sillä näimme sen kääntyvän pois ja lähtevän löntimään jään poikki. Tämän me näimme kalliolta maissa, ja karhu tuli meitä kohti sekä Keesh sen perässä, hyvin rohkeana. Ja hän huuteli karkeita sanoja karhulle ja heilutti käsivarsiaan ja piti suurta melua. Silloin karhun kiukku yltyi ja se kohosi takakäpälilleen muristen. Mutta Keesh astui aivan karhun eteen."
"Niin teki", jatkoi Bim kertomusta. "Aivan karhun luo hän käveli. Sitten karhu ryntäsi hänen peräänsä ja Keesh juoksi pois. Mutta juostessaan hän pudotti pienen, pyöreän pallon jäälle. Ja karhu pysähtyi haistelemaan sitä ja nielaisi sen suuhunsa. Keesh jatkoi juoksuaan, viskellen pieniä, pyöreitä palloja, ja karhu jatkoi niitten nieleskelemistä."
Alkoi kuulua huudahduksia ja epäileviä ääniä, ja Ugh-Gluk ilmaisi epäuskonsa.