— Vai niin, te tahdotte ottaa hänet. Täällä ei oteta ketään, täällä tarjotaan puhdasta rahaa, ja minä aion pitää pojan, väitti suuttunut keskievari.
— Kuule nyt Jaakko, sanoi Matti, räätäliä kuulematta. Minä tarvitsen aina jonkun, joka voi täyttää päivätyölistat, minä olen huono kirjoittamisessa, ja jos poika osaisi kirjoittaa, niin…
— Kyllä minä osaan kirjoittaa ja laskea myöskin, sanoi poika innokkaasti.
Mutta nyt tuli räätäli oikein vihaiseksi.
— Kirjoittaa, niin, sinä osaat kirjoittaa kuin varis, mene tiehesi. Minä opetan sinua puhumaan vanhojen ihmisten läsnäollessa… Ja hän nosti kätensä läimäyttääksensä poikaa, mutta Vahva Matti otti kiinni räätälin nyrkistä niin että rystyset rutisivat ja niiden omistaja vaaleni tuskasta.
Enempää väittelemistä eivät vastustajat ehtineet vaihtaa, sillä nyt tulivat sisään köyhäinhoitohallituksen jäsenet. Etunenässä astui pastori;
— "Smirna", sanoi Jaakko Trast, nousi ylös ja teki kunniaa papille.
Vahva Matti nousi myöskin seisomaan ja tervehti kunnioituksella.
Molemmat vetäysivät syrjäisemmälle puolelle tupaa.
Köyhäinhoitolautakunnan puheenjohtaja, eräs maakauppias ja jotkut pitäjän luottamusmiehistä tulivat esille ja istuutuivat kaikki pöydän ääreen, jossa Vahva Matti ja hänen toverinsa äskettäin olivat istuneet. Suuri vihko papereita ja pöytäkirjoja pantiin pöydälle. Puheenjohtaja alkoi selailla luetteloita, silloin tällöin kuiskaten pari sanaa pastorille, ja niin tapahtui huuto. Siltavouti hoiti vasarata.
Ensin myytiin vanha Leena. Hän nousi kalliiksi, häntä ei enää voitu käytti niinkuin ennen, kylän lasten kaitsijaksi.
Vielä kalliimmaksi nousi eräs vanha suutari, sillä vanha mummo saattaa monessa kohdassa olla hyödyksi, mutta vanha mies ei kelpaa muuhun, kuin nuuskaamaan ja polttamaan tupakkaa.