Niin menivät suuret ja pienet sekaisin, hinnat olivat ylipäätään alhaammalla, kuin edellisenä vuotena. Pastori sovitteli niin paljon kuin voi, että jokainen köyhä sai jäädä vanhaan paikkaan, jos hän siinä viihtyi.
Nyt tuli kirkassilmäisen pojan vuoro. Rukoilevasti katsoi hän nurkkaan, jossa Vahva Matti istui. Oi! Vahva Matti oli nukkunut, ja pää riippui niin, että niska oli sijoiltansa pois mennä. Siltavouti huusi: kuinka paljon tahdotaan? Keskievari sanoi matalalla äänellä hintansa, ettei herättäisi vastustajaansa.
— Ensimäinen kerta, 60 markkaa. Eikö kukaan tarjoo vähempää? Toinen kerta, 60 markkaa.
Kolmas kerta, ja hän korotti äänensä ja odotti hetkisen.
Räätäli seisoi kuin neulojen kärjillä.
Nyt heräsi Vahva Matti syntyneestä hiljaisuudesta, katsahti ympärillensä sekä poikaan, joka vaaleana ja pelästyneenä seisoi esinnä rivissä.
— Tuon pojan, sanoi hän, mennen pikaisesti yli laattian, niin että laattiapalkit notkuivat; hänen otan minä — ilmaiseksi. Lyökää pöytään, siltavouti, kuuletteko, ilmaiseksi, — kolmas kerta,
— Ilmaiseksi, huusi keskievari. Hän on hullu, hän on juovuksissa, minulla on poika ollut kaksi vuotta, olen pitänyt häntä kansakoulussa, elättänyt häntä ja vaatettanut häntä ja, ja…
— Ole vaiti, keskievari, sanoi pappi. Elättämisestä ja vaatteista en tahdo kanssasi riidellä, ne ovat maksetut, ja ne olisivat voineet olla paremmat, mutta katsokaa, mitä kansakouluun tulee, niin kyllä minä se olin, joka pakotin sinua poikaa sinne lähettämään.
Ja kääntyen jättiläiseen, lisäsi hän: Mitä Matti Kiiskilä pojalla tekee, sinullahan on lapsia kylläksi, sinä muutat talveksi salolle, tulet karhun hyyryläiseksi ja suden huonetoveriksi.