— Niin, mutta kertomus, satu, sanoivat toiset.
— Kyllä, näin se kuulun, se kertoo tekopyhästä räätälistä:
— Oli kerran räätäli, joka oli kaikkien muitten räätälien kaltainen: vaikka hänelle olisi antanut kymmenen kyynärää sarkaa pukuun, aina leikkasi hän sen niin, että vaate juuri hädin tuskin riitti, eikä mitään jäänyt liikaa omaajalle. Sitä paitsi eli hän salassa syntistä elämää, mutta oli niin tekopyhä, ett'ei pappi eikä lukkarikaan voinut häntä läpikatsoa, vaan luulivat kaiken olevan niinkuin olla pitikin.
— No niin, eräänä päivänä kuoli hän, ja hänen sielunsa yritti sisään taivaaseen.
— Kuka sinä olet, sanoi Pietari, joka seisoi taivaan valtakunnan ovella.
— Minä olon räätäli, minä, ja tahtoisin taivaan valtakuntaan.
— Vai niin, odota vähän, odota vähän.
— Hyvä herra apostoli, sanoi räätäli levottomasti, älkää olko ankara minulle, en minä ole toisiakaan räätäleitä huonompi, sen minä voin vakuuttaa, ja kaikkia suutareita paljoa parempi.
— No, no, mene siis sisään.
Pietari raotti ovea ja räätäli luikahti taivaan valtakuntaan.