Ja taas kuului tohiseva suhina kaukaisuudesta siltä suunnalta, jossa Kolivuoret kohoutuivat, ja Juukaan metsäisiltä harjanteilta. Tuon tuostakin tuli pyöriellen yksinäisiä tuulenpuuskia, jotka laikahuttivat veden pieniin, vaahtoisiin, vallattomiin laineisiin.
Sitte tyyntyi järvi taas muutamaksi silmänräpäykseksi, — syntyi odottava äänettömyys.
Kuni avaruudesta singahutettuina ilmestyivät äkkiä, myrskyn sanansaattajina, lokit ja tiirat, lentää liehaten pitkänä jonona aaltojen huippuja myöten. Ne riensivät pakoon tuolla vesilintujen omituisella tuskanilmeisellä, pahaenteisellä huudolla. Ja heti heitä seurasikin myrsky suhisevin siivin kaikessa raivossaan. Hurjana hyökkäsivät aallot lauttaa vasten, lakaisten jo ensi hyökkäyksellä mukanansa kaikki, mikä kannella irtonaista oli. Kuni lukemattomat pedot häkeissään kohottivat hirret selkänsä, jyskyttivät puomia, repivät ja kiskoivat sulkuaan; näytti siltä, kuin olisi äkkiä vapauden vimma heidät vallannut, kuin olisivat he väkisinkin vaatineet päästä ulos avaraan mailmaan.
— Miehet kaikki keulapuolelle, jossa hevoset ovat, huusi Matti myrskyn keskeltä. — Hakkaa sulkupuut irti, Jaakko Trast, köysi katkeaa muuten. Naisväki on, Jumalan kiitos, poissa.
Kolmella kirveeniskulla teki Trast tehtävänsä. Sulkupuut aukenivat, ja tuhansittain syöksyi hirsiä vapauteen, kuin olisivat ne tahtoneet palata takaisin metsiinsä.
Tuo äsken piukea köysi heltyi hiukan ja nyt jyski ja heilui tuo huolellisemmin rakennettu lautan keskus aalloissa. Silmänräpäykseksi oltiin pelastuneet.
— Ompa noitten kaikkien kokoilemisessa työtä, sanoi Matti.
— No niin, ainahan se parempaa on, kuin ajautua karille ja musertua hirsien väliin, vastasi Jaakko Trast.
Sillä välin hämärtyi hämärtymistään, ukkospilvet ajoivat tykistönsä esille, ja nyt paukahti. Huikaiseva salama halkaisi taivaankannen kahtia ja tätä seurasi välittömästi huumaava ukkosenpauke.
Kun aallot alkoivat hyökätä lautan permannon ylitse, valtasi kauhu suutarin, joka aina myrskyn puhkeamisesta saakka oli polvillaan hartaasti rukoillut, ja kömpyräjalastaan huolimatta syöksyi hän ainoaan heillä olevaan veneeseen, joka vihaisesti kiskoi pestiään.