Poika ei vastannut mitään, nousi hitaasti kirjan äärestä ja pani sen kiinni.
Äiti seisahtui hetkiseksi.
"Missä muut ovat?" kysyi hän.
Hän katsoi ikkunaan. "En tiedä", vastasi Hans hiljaisesti. Äiti meni portaita kohden.
"Mene kutsumaan heidät sisälle — käymme illalliselle. Isäsi on jo mennyt levolle."
Sitten meni hän hitaasti portaita alas.
* * * * *
Oli kesäyö. Valon sarastus oli talojen yllä; oli kuin ei pimeys olisi saanut mitään valtaa. Kaukana pellolla kuului ruisrääkän räikeä ääni, joka milloin lakkasi, milloin kuului mistäkin kohdasta laihosta. Yölepakko liiteli vinhassa kulussa hyttysiä pyytelemässä talon ympäriltä ja puitten välistä; koira makasi nukkuneena keskellä pihaa.
Ylhäällä kamarissa tuvan yläpuolella Haugen talossa oli hiljaista. Nuo kolme poikaa siellä makasivat. Hans ja Ole samassa sängyssä, vanhin, Mikkel, yksinään.
Ovi alas tupaan oli auki; isän raskas kuorsaaminen kuului selvästi sieltä alhaalta.