— — —
Niels Mikkelsen Hauge tuli heinävinniltä ja laski juuri haravaa kädestään välikköön, mennäkseen aamiaiselle, kun hän näki miehen, laukku selässä ja sauva kädessä, saapuvan portille.
Hän tunsi tulijan heti. Sehän oli hänen poikansa Hans.
Niels Hauge jäi seisomaan ja katselemaan, kun Hans Nielsen aukaisi portin hakasen ja astui pihalle.
"Älähän, luulenpa —" virkkoi hän, mutta vaikeni heti ja seisoi odotellen.
Hans Nielsen pani hakasen varovasti paikoilleen, kääntyi ja astui suoraan eteenpäin.
"Hyvää päivää ja Jumalan rauhaa, isä", sanoi hän ja ojensi kätensä.
Isä vastasi tervehdykseen ja katseli poikaansa sinisillä lempeillä silmillään.
"Hyvää päivää ja tervetuloa kotiin", vastasi hän.
Hän seisoi hetkisen ja laski sitten kätensä irti.