"Ja iloitkaamme ja riemuitkaamme että saamme kärsiä hänen kanssaan, hänen, joka kärsii viattomasti kuten Kristus ja hänen apostolinsa — että me voisimme heidän kanssaan kerran kokoontua Karitsan valta-istuimen ympärille!"
Kristen Gleng vaikeni — hiljaisuudessa kuului tuolta sisältä raskaita huokauksia. "Minun syntini, minun syntini!" kuului jonkun vanhan ihmisen vapiseva ääni.
"Syntisi!" huudahti nyt Kristen Gleng. "Yksi ainoa pisara Karitsan verta on kylliksi pesemään pois kaikki sinun syntisi! Kuka voi seisoa omien tekojensa varassa? Sinä houkka! Kristus itse tekee hyvät työt puolestamme — muutenhan kaikki menehtyisimme helvetin vaivassa. Ei suurempaa syntistä löydy kuin mitä minä olen ollut. Ja synti elää vieläkin lihassani, sen tunnustan vapaasti Jumalan ja teidän kaikkien edessä. Mutta mitäpä merkitsee nyt syntini! Olen pessyt itseni Karitsan veressä nyt, huomenna ja joka päivä. Mitäpä siis synnistäni? Ainoastaan suuri syntinen saa suuren armon, te hullut! Kiittäkää siis Jumalaa siitä, että olette syntisiä ihmisiä, jotta voitte tulla osallisiksi Jumalan armosta! Minä pukeudun Kristuksen haavoihin kuin hääpukuun. Ellei sinulla sitä ole, heitetään sinut ulos Karitsan häistä ikuiseen vaivaan!"
Hans Nielsen Hauge katseli lähellä seisovia, mutta ei kukaan vastannut hänen katseeseensa.
Sitten hän surullisesta ravisti päätään, kääntyi ja meni hitaasti ja hiljaisena takaisin samaa tietä kuin oli tullutkin. Mutta mennessään päätielle johtavaa polkua kuuli hän tuon laulavan yksitoikkoisen äänen, joka jatkui tuolla sisällä tuvassa, kuin painostuksena rinnassaan ja tunsi melkein halua ruveta itkemään; niin valtavaa surua hän tunsi.
Hän päästi hevosen hiljalleen irti, istui kuormalle ja ajeli kotia kohden.
* * * * *
Seuraavana yönä ei Hans Nielsen Hauge nukkunut.
Häneen oli tullut suuri ahdistus siitä, mitä hän oli nähnyt ja kuullut.
Koko syksyn ja talvenkin aikana oli hän hiljaisena toiminut talon askareissa muiden mukana. Ahkerasti oli hän käynyt kirkossa ja ahkerasti lukenut sekä raamattua että vanhoja postilloja. Oli myöskin tavan takaa muiden kanssa kylällä puhunut hengellisistä asioista, mutta enimmäkseen oli hän saanut osakseen pilkkaa, joka oli saattanut hänet yhä syvemmin näkemään vallitsevan kevytmielisyyden ja turmeluksen.