* * * * *
Oli kirkas aurinkoinen päivä.
Haugen väki oli lopettanut heinän korjuun kotona ja hankkiutui nyt Glommenjärven Rolförsalmen poikki tuomaan kotiin heiniä toisella puolella olevilta niityiltä. Heillä oli kyllä lato toisellakin puolella, mutta heinää oli kasvanut lujasti sinä vuonna eikä latoon tällä kertaa mahtunutkaan kaikkea.
Kahdeksan aikaan aamusella he lähtivät matkaan, itse Niels Mikkelsen, renkipoika ja poika Hans. Viimemainitun oli määrä pitää veneestä huolta, noiden kahden kantaessa ja lastatessa.
Glommenjärvi lainehti voimakkaana ja virtavana salmessa; virta oli vielä väkevä, vaikka oli kesäkuun loppupuoli; oli paljon satanut sekä toukokuussa että kesäkuussa ensi puoliskolla. Sen vuoksi oli kasvullisuus niin kehittynyt kestävien poutien aikana juhannuksen tienoilla.
Isä itse irroitti veneen ja kaikki kolme astuivat siihen. Renkipoika souti; Hans istui hiljaa perässä, isä leveänä ja vahvana keskilaudalla.
Renkipoika, joka vasta viiden aikaan oli tullut tanssista, souti veltosti ja melkein kuin unissaan; ei puhuttu mitään salmen yli mentäessä.
Mutta kun vene oli tullut rantaan toiselle puolelle ja molemmat aikamiehet olivat vetäneet sen ylös, sanoi Niels Mikkelsen äkkiä rengille:
"Sinäpä olet vaan puoli miestä tänään, sinä Petter."
Petter Thoresen vilkasi sivumennen isäntäänsä.