"Vai niin", vastasi hän kuin ihmetellen.
He menivät ylös latoa kohden haravat olalla, nuo kaksi aikamiestä edellä ja Hans heidän takanaan.
Hetkisen kuluttua seisahtui Niels Mikkelsen taaskin.
"Olitko sinä tanssissa yöllä?" kysyi hän sitten, mutta varsin hiljaisesti.
Renki Petter Thoresen käänsi tupakkamälliä ja sylkäsi.
"En ollut siellä", vastasi hän.
Poika, joka oli heidän takanaan, punastui — aivan kuin hän itse olisi siellä ollut; mutta sitä eivät nuo toiset nähneet.
"Kiitos Jumalalle siitä", sanoi sitten Niels Mikkelsen. "Pelkäsin sitä, kun olet niin väsynyt", lisäsi hän matalalla äänellä.
"Voihan sitä silti olla väsynyt", vastasi Petter Thoresen; hän sylkäsi kouraansa ja alkoi haravoida.
"Voipa niinkin", vastasi Niels Mikkelsen ja teki samoin; "mutta jos
Jumala on kanssamme, niin onnistuu kaikki työmme."