"Oi, Jumalani, Jumalani!" huudahti hän itsekseen ja painoi ristissä olevat kätensä rintaansa vastaan.
Silloin oli kuin näkymätön käsi olisi pyyhkäissyt suuren rauhan hänen mieleensä; hän hengitti monet kerrat syvään, aivan kuin heräten; hän tiesi taaskin, missä oli ja katseli ihmetellen ympärilleen. Ja hänestä tuntui kuin olisi hän saapunut kotiin pitkällisen poissaolon jälkeen, sanomattoman onnellisena; hän tunsi olevansa onnellisempi kuin muut ja haluavansa mielellään tehdä muille hyvää ja ottaa heidät mukaansa autuuden maahan.
Hän henkäsi taaskin syvään ja ihmetteli, ja surunvoittoisin mielin tunsi hän jälleen kaikki ympärillään olevat esineet.
Tuossa seisoi hevonen; se katsoi taaksepäin häneen odotellen. Tuossa oli kotitalo; tuolla kaikki ihmiset syntineen ja suruineen ja vihdoin kuolema!
Ja hänestä tuntui siltä, että heidän elämänsä ja ilonsa oli ainoastaan elämää tuskassa ja ainoastaan hetkellistä iloa, siihen ijankaikkiseen elämään ja siihen autuaalliseen iloon verraten, mitä hän nyt tunsi mielessään. Ei maailmassa mikään ollut minkään arvoista tähän sanomattomaan autuuteen verraten.
Ja hän ihmetteli; hän ei voinut käsittää, että hänessä aikaisemmin oli palanut halu tämän maailman asioihin, ja hänestä tuntui kuin olisi hän voinut lyödä itseään siitä, että hän oli laiminlyönyt palvella rakasta ja yli kaiken hyvää Jumalaa, joka oli hänelle suonut osallisuuden taivaalliseen valtakuntaansa.
Tällaisena hetkenä ei hän enää voinut tehdä työtä; aura sivuttain käännettynä ja hevonen ohjakset irrallaan ajoi hän pihaan, riisui hevosen ja meni kamariinsa. "Joko on valmista?" kysyi äiti hänen mennessä ohitse. "On täksi päiväksi", vastasi hän. Sitten meni hän edelleen portaita ylös ja heittäytyi vuoteeseensa. Silloin tunsi hän kaikkien jäsentensä vapisevan. Mutta samalla kertaa tunsi hän onnellista, leppoisaa rauhaa, joka sai hänet unhottamaan kaiken muun.
Silloin rukoili Hans Nielsen Hauge Jumalaansa. Rukoili kaikkien niiden puolesta, jotka olivat vajonneet pahuuteen, että Jumala armossa viivyttäisi rangaistustaan, että he voisivat tulla kääntymykseen.
Ja hän kuuli sielunsa korvalla Jumalan äänen, joka vastasi hänen rukoukseensa:
"Kenenkä minä lähetän kutsumaan minun suurelle ehtoolliselleni, kutsumaan kaikilta kulmilta, pohjoisesta ja etelästä, idästä ja lännestä?"