"Oi, Hans, Hans!" nyyhkytti hän.
Ja hetkisen kuluttua jatkoi hän:
"Uskotko minun tohtivan!"
Hiljaisuus vallitsi. Poika seisoi ja tuki äitiään.
"Sen toki tohdit", sanoi hän vihdoin hiljaisesti.
"Sen kaikki tohdimme heti kun kadumme syntimme."
Äiti puristi Hansin kättä.
"Sinähän sen tiedät!" kuiskasi äiti.
Hans Nielsen Haugessa tuntui jotakin kummallista. Hänestä tuntui kuin olisi hänen äitinsä hänen oma lapsensa.
Hän pani kätensä äidin pään päälle ja luki hiljaisesti "Isä meidän!"