"Olisipa aika sinunkin ruveta rukoilemaan", lisäsi Hauge. "Ei kukaan tiedä milloin hänen aikansa loppuu, ja silloin se on myöhäistä."
Mies pudisti päätään.
"Ei sinun pitäisi tällä tavalla yksin kuljeskella tiellä", sanoi hän, "sairas kun olet."
"Enhän minä yksin kuljeskele", sanoi Hauge, "Jumala on kanssani."
Toinen katseli Haugea ja puisteli taaskin päätään.
"Sinähän olet järjiltäsi", vastasi hän.
Silloin vaikeni Hauge ja hetken aikaa kulkivat he ääneti tietä edelleen.
Vihdoin seisahtui Hauge.
"Sinä olet ehkä tästä pitäjästä?" kysyi hän mieheltä.
"Olen kyllä."