Toinen katseli alas ja vapautui hiljalleen Haugen kädenpuristuksesta.
"Saatpa nyt jättää minut", sanoi hän. "Minä en enää puhu mitään."
Hän lähti kulkemaan eteenpäin. Hänen kasvonsa olivat mielenliikutuksesta kalpeat.
Hans Nielsen Hauge seurasi vaiti ollen; vierettäin he astelivat edelleen päivänpaisteessa.
Vähän ajan kuluttua seisahtui talonpoika eräälle portille.
"Tähän minä menen", sanoi hän.
"Vai niin", sanoi Hauge. "Tämä on kaiketi sinun talosi?"
"Niin on", sanoi talonpoika ja katseli talon rakennuksiin päin.
"Sepä on kaunis talo", sanoi Hauge. "Sen omistaja tulee hyvin toimeen."
"No, jotakuinkin", vastasi talonpoika. Hän oli kädellään jo tarttunut portin hakaseen lähteäkseen.