Silloin meni Hans Nielsen Hauge suoraan hänen luokseen ja ojensi hänelle kätensä.
"Hyvästi, siis!" sanoi hän.
"Hyvästi!" sanoi mies. "Ehkäpä vielä tavataan."
"Jumala suokoon, että tapaisimme toisemme, kun hän kutsuu meidät täältä", sanoi Hauge. "Silloinpa olisimme me kumpikin iloiset."
Hän kääntyi mennäkseen.
Silloinpa talonpoika hellitti hakasen ja tuli Haugea kohden.
"Mitä tulee minun tehdä siihen päästäkseni?" kysyi hän.
Silloinpa Hauge hymyili.
Hän pani kätensä talonpojan käsivarrelle ja sanoi:
"Tulehan nyt, niin saamme miettiä keinoa siihen."