Oli kulunut aikaa yli määrä-ajan; odotettiin nähtävästi jonkun saapuvan ennenkuin hartaushetki voisi alkaa.
Vihdoin, kello 4:n aikaan, kuului rattaiden jyrinää; vallitsi muuten hiljaisuus. Kaikki katselivat porttia kohden ja isäntä Iver Graalum meni ulos vastaanottamaan tulijoita.
Kahden hevosen vetämät vaunut seisahtuivat pihalle. Kolme hännystakkiin puettua herraa astui vaunusta.
Siinä oli pitäjän esipappi Stevelin Urdahl, jota seurasi kappalainen
Hans Mossing Schjödt ja kruununvouti Radich.
Iver Graalum oli pyytänyt pitäjän papin olemaan läsnä hartaushetkessä ja Urdahl oli ottanut kruununvoudin mukaansa, jotta tarvittaessa myöskin maallinen valta olisi edustettuna.
Kaikki nousivat seisomaan ja tervehtivät, näiden kolmen herran astuessa sisälle.
Hiljaisuuden vallitessa asettuivat he istumaan heille varatuille tuoleille. Kaikki tuo tapahtui syvimmän hiljaisuuden vallitessa.
Sitten astui Hans Nielsen Hauge sisälle.
Hänen kasvonsa olivat sinä päivänä kalpeat; sinisenharmaat silmät suurina; mutta hänen suunsa ympärillä oli vakavan päättäväisyyden piirre ja hän piti lujasti raamattua käsissään astuessaan paikalleen.
Sitten hän alkoi puhua.