Isä seisoo kumartuneena hänen ylitsensä, kädet ristissä.
"Kuollut", sanoo hän synkästi ja murtuneesti. "Jumalan tahto tapahtukoon!"
"Ei, ei!" huutaa veli. Hän vääntelee käsiään.
"Ei, ei!"
Hän kumartuu ja nostelee maassa makaavaa.
Vettä tuli suusta, — hiljainen ynähdys kuului.
Veli laski hänet alas peljästyneenä.
Silloin isä hätkähti.
Hän kumartui pojan ylitse.
"Hänessä on henki!" huusi hän. "Oi armollinen Jumala!"