Silloin tapahtui vuoden 1797 lopussa jotakin, joka ratkaisevasti vaikutti Haugen mieleen ja joka yhdellä iskulla antoi hänelle vihkimyksen, jota hän oli odottanut. Muutamien vanhojen postillojen seasta löysi hän satunnaisesti eräänä päivänä nidoksen "Taulerin kääntymishistoriasta" tanskalaisena käännöksenä, kertomuksen tunnetun dominikaanimunkki John Taulerin kääntymyksestä valdensilaismaallikon Nikolaus Baselilaisen kautta.
Jokaisella kirjanlehdellä luki Hauge elävän todistuksen siitä, ettei tuo oppinut munkki ja tohtori kaikkine tietorikkauksineen voinut saavuttaa sitä Jumalan rauhaa ja sitä likeistä liittoa Jumalan kanssa, jonka nöyrä ja oppimaton maallikko, kristillisen elämänsä kokemuksien ja palavan rakkauden kautta totuuteen onnistui herättää hänessä. Tässä tuli toisin sanoen maallikko opettajaksi ja tuo oppinut teologi oppilaaksi. Tässä saattoi toden totta huomata, että Jumalan voima on heikoissa väkevä. Tätä Hauge juuri tarvitsi.
Tämä kirja ihmeellisine kääntymyskertomuksineen iski Haugeen kuin salama ja sytytti hänen inspirationinsa. Nyt ei hän kauemmin odottanut; hän piti kirjaa vastineena sisimmille omantunnon kyselyilleen, huutona itselleen: Mene maahasi ja kansasi joukkoon ja julista minun käskyjäni!
Arpa oli langennut; kaikki kyvyt ja voimat kerättiin suureen tehtävään. Hauge oli parhaassa nuoruutensa voimassa, valmiina uhraamaan kaiken Jumalan valtakunnan asialle.
Ja uusi Haugen tuuli alkoi siitä päivästä puhaltaa Norjan ylitse.
* * * * *
Oli kolmas joulupäivä 1797.
Valtamaantiellä Glemmingen pitäjässä, lähellä Fredriksstadia, oli paljon liikettä.
Ehtimiseen liukui rekiä pienine kulkusineen tahi suurine aisakelloineen talojen ohitse; juhlapukuisia miehiä ja naisia kulki virsikirjat käsissään; kaikkien matkan päämääränä oli seudun suurin talo, jossa oli mustanaan kansaa.
Tänäänhän piti tunnetun Hans Nielsen Haugen, jonka isä oli saman talon isännän sisaren poika, pitää hartaushetki siellä.