Sitten astui hän tupaan.
Hän kätteli lähinnä seisovia.
"Onpa täällä ihmisiä kaupungistakin asti", sanoi hän hymyillen, kun hän näki kaksi ystäväänsä Fredriksstadista, Niels Baersön ja Niels Stillaugsenin, istumassa oven suussa.
Molemmat tervehtivät. Talon isäntä kutsui vierastansa syrjään.
"Sinä tahtonet hitusen ruokaa ensin; olethan kulkenut pitkät matkat", sanoi hän puoliääneen, katsoen kamarin ovea kohti.
"Ei, kiitoksia", vastasi Hauge hymyillen. "Tänä iltana tarvitsemme hengen ruokaa ja sitä on minulla mukanani!"
Hän tarttui ystävällisesti sukulaisensa olkapäihin.
Tämä nyökäytti päätään.
"Kuten tahdot", sanoi hän. Hauge riisui päällysvaatteet yltään; nämä asetettiin rahille kamarin oven läheisyyteen, sitten otti hän raamattunsa ja virsikirjansa ja astui paikalleen keskellä tupaa.
Hetken kuluttua kohousi jouluvirsi sadoilta huulilta voimakkaana ja hartaana hiljaisessa tuvassa.